Keskiviikko 04.07.2012 - Franz Josef

Ei ole matka mitään ilman extreme kokemuksia! Ja niitähän meillä on tällä matkalla riittänyt!!! Eilinen ilta/yö oli taas sellainen kokemus, että ihan kaikki eivät ole päässeet kokemaan samanlaista…

Juttelimme skypessä, ja sain ehkä elämäni pahimman hepulin yhdessä Blondi-Heidin kanssa. Naurettiin aivan kippurassa. Vaikka olemme nauraneet aivan käsittämättömän paljon reissun aikana, mutta mitään tälläistä emme olleet vielä kokeneet. Naurusta ei vain tullut loppua!! Viereisestä huoneesta tuli väkeä hymyillen katsomaan, että mikä on nyt noin hauskaa. Ei ole mitään tietoa mille me revettiin, mutta oli kyllä elämäni parhaimpia nauruja!!  Juuri kun saimme naurun lakkaamaan tunsimme kuinka koko talo alkoi tärisemään. Ihmiset tulivat huoneistaan ulos hieman säikähtäneenä ja ihmeissään. Olimmeko tosiaan kokeneet maanjäristyksen?! Emme olleet koskaan Blondi-Heidin kanssa kokeneet noin voimakkaasti, kuinka maa tärisee ja talo tärisee mukana. Tunne oli uskomaton! Pieni säikähdys tuli, ja heti tuli minulle mieleen että eihän täristys ollut aiheuttanut vaan tsunamia. Myöhemmin saimme tietää että järistyksen keskus oli ollut Wellingtonissa ja ollut voimakkuudeltaan 7.0 magnitumia. Onneksi maanjäristys ei ollut aiheuttanut vahinkoja. Puhuimme Blondi-Heidin kanssa, että uusiseelantilaiset ovat varmasti tottuneempia maanjäristyksiin. Jos Suomessa olisi sattunut noin suuri maanjäristys, siitä puhuttaisiin viikkoja lehdissä. Täällä se oli vaan pieni uutinen. Suurempi uutinen oli, että Aucklandissa oli ollut paha myrsky/tulva.

Maanjäristyksen jälkeen kuulimme, että talossamme oli tapahtunut vesivahinko. Yläkerran suihkusta oli vedet valuneet alakertaan katon lävitse. Menimme Blondi-Heidin kanssa alakertaan katsomaan, ja näky oli kuin elokuvasta. Olohuoneen katosta tippui vettä lattialla oleviin kattiloihin ja patoihin. Majatalon omistaja tuli paikalle, ja vaikutti enemmän huvittuneelta kuin huolestuneelta. Lähti kuitenkin siitä heti hakemaan talonmiestä apuun. Myöhemmin kuulimme, että yläkerran toisen päädyn vessat ja suihkut ovat poissa käytöstä. Emme olisi kyllä ikinä pystyneet menemään suihkuun kumpikaan, koska sisälämpötila oli naurettavan alhainen. Kun olimme menneet katsomaan vesivahinkoa, olimme löytäneet takan jossa oli tuli. Käperryimme sen eteen lämmittelemään, ja samalla lataamaan kuvia blogiimme. Blondi-Heidi otti lyhyet torkut nauttien lämmöstä, ja minä menin juttelemaan kahdelle reppureissaajapojalle jotka pelasivat biljardia yhdessä kissan kanssa. Näky oli huvittava! Kissa vaani palloja kun pojat koittivat osua koloihin. Tuntui, että kissa oli toisen puolella koska se häiritsi vaan toisen pelaamista. Kun pojat olivat lopettaneet pelinsä, pelasimme yhden pelin niin että minä & kissa vastaan pojat. Me voitettiin kissan kanssa J. Koska kun oli poikien vuoro, kissa työnsi juuri sopivasti mustan pallon niin että pojat pussittivat sen. Taas kerran sain todella hyvät naurut ja keskustelut. Istuimme poikien hetken kanssa iltaa sohvalla jutellen.

Emme olisi millään halunneet takaisin kylmään huoneeseen takkatulen luota, mutta tiesimme ettemme voisi nukkua siellä koko yötä. Kun avasimme huoneemme, olimme pienessä shokissa. Huone oli aivan jäätävä. Olimme hakeneet yhteisestä varastosta kummallekin viisi peittoa yhden sijasta, mutta tuntui silti niin kylmältä. Blondi-Heidi ehdotti, että nukkuisimme samassa sängyssä jolloin saisimme kymmenen peittoa päällekkäin.  Lisäksi hain kuumavesipulloon kiehuvaa vettä, ja nukuimme kaikki vaatteet päällä mitkä meillä oli ollut päivällä päällä.  Kun olimme päässeet kaikkien peittojen alle ja kuumavesipullo oli meidän välissämme, emme voineet kuin nauraa että voiko tämä olla mahdollista. Suomessa on -30 astetta, mutta en ole koskaan nukkunut niin paljon vaatetta päälläni, kymmenen peittoa päällä ja kuumavesipullo. Mutta lopulta oli lämmin! Ja se oli upea tunne, kun ei tarvinnut palella!!!

Nukuimme yömme onneksi hyvin, mutta aamulla kun kello herätti tuli ongelma. Miten ihmeessä tarkenisimme tulla pois peittojen alta. Huonetoverimme nauroivat kun heräsivät että Heidit ovat nykyään jo niin kiinnittyneitä toisiinsa, että nukkuvatkin samassa sängyssä. Mutta emme palelleet, kuten muut olivat palelleet. Joten hyvä me ;) Hostellin hintaan kuului aamiainen. Muroja ja leipää. Join lisäksi vitamiiniteen, joka maistuu kyllä aivan kauhealta. Mutta kuten aina sanotaan, hyvänmakuiset lääkkeet eivät paranna J

Bussimme haki meidät vähän ennen kahdeksaa ja matkamme alkoi kohti Franz Josefia. Kuskimme kertoi, kuinka Frank Josefissa olisi mahdollisuus tehdä jäätikkö kävelyä ja helikopteri kyytejä. Olisihan se ollut hienoa mennä kävelemään jäätikölle ja helikopterin kyytiin, mutta siinä tuli hinta vastaan. Lähemmäs 400 dollaria ei ihan meidän budjettiin sovi. Mieluummin teemme pari halvempaa aktiviteettia, kuin yhden todella kalliin. Ja sen lisäksi flunssamme oli hieman pahentunut edellisestä päivästä, varmaankin johtuen kylmästä hostellista, joten halusimme viettää rennon päivän parannellen itseämme. Olemmehan liikkuneet joka päivä ja kokeneet uusia asioita. Yksi lepopäivä kuulosti ihanalta kaiken liikkumisen jälkeen! Kuulimme bussissa toisilta matkustajilta jotka olivat yöpyneet Neptunessa, että heidän huoneensa oli ollut aivan lämmin, jopa liian kuuma! Olimme Blondi-Heidin kanssa aivan hämmästyneitä, ja päätimme että seuraavassa paikassa menemme vertailemaan huoneita jos meidän huoneemme tuntuu liian kylmältä!

Meillä on ollut ihan uskomaton tuuri sään suhteen. Aurinko on paistanut Wellingtonin jälkeen joka päivä,  vaikka kuskimme sanoi että ”welcome grey zone”, kun saavuimme eteläsaarelle koska täällä sataa todella usein. Hieman pilviä on ollut, mutta melkein pääsääntöisesti aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. Toivottavasti tuurimme jatkuu ;)

Matkalla pysähdyimme ”Bushman”-museossa. Neljällä dollarilla pääsimme näkemään historiallisen videon ja museon. Oppaamme ohjasi meidät sisälle katsomaan videota. Oppaamme näytti lomalle lähteneeltä joulupukilta parran ja mahansa kanssa. Naurahdimme Blondi-Heidin kanssa kun pääsimme sisälle, että eihän tämä voi olla totta. Hengityksemme höyrysi oikein kunnolla, ja tuntui että ”sisällä” oli kylmempi kuin ulkona. Olimme kuvitelleet, että paikka olisi lämmin ja kodikas, koska se oli kuulemma oikein kuuluisa museo.

Istuuduimme tuoleille katsomaan historiallista videota, samalla kun yritimme pysyä edes hieman lämpiminä. Video kertoi miten entisaikoihin alueen ihmiset olivat eläneet ja ansainneet elantonsa. Kuinka kauriin metsästys oli kehittynyt vuosien kuluttua. Aluksi hiippailemalla metsissä, ja myöhemmin hyödyntäen helikoptereita metsästykseen. Vuosien kuluessa ihmiset tajusivat voivansa hyödyntää kauriita paremmin kasvattamalla niitä lähellä kyliä, joten kauriita alettiin ottamaan kiinni vahingoittamatta niitä. Aluksi tekniikka oli huvittavaa. Helikopterilla lennettiin kauriin yläpuolelle, jolloin helikopterista hyppäsi mies kauriin niskaan pitämään sitä paikallaan. Myöhemmin tekniikka parani kun saatiin apuvälineitä kuten verkkoja. Kehiteltiin ase, joka ampuu verkon todella suurella voimalla. Videolla demonstroitiin kuinka tottumaton suurikokoinen mies ampui tynnyrin päältä verkon kohti maalitaulua ja painettuaan liipaisimesta lensi taaksepäin monta metriä. Vaativa työ todellakin. Uuden-Seelannin ympäristö on sen verran vaativaa, että kauriiden kiinni saamisessa on pakko hyödyntää helikoptereita.
Museossa oli myös täytettyjä eläimiä ja opossumia häkeissä. Hieman karmiva paikka, eikä nyt niin paljon nähtävääkään. Mutta neljä dollaria nyt ei ollut paha raha.

Museon jälkeen pysähdyimme vielä ”Pancake Rocks”-maisema paikalla. Nimen kuultuamme haaveilimme Blondi-Heidin kanssa jo saavamme jo pannukakkuja, mutta jouduimme pettymään. Kivi muodostelma vaan näytti pannukakkukasalta, mikä oli kyllä upean näköinen mutta ei maistanut pannukakuilta  :D
Saimme kuitenkin läheisestä kahvilasta kuumaa juotavaa, joka piristi. Ja pian olimmekin jo Franz Josefin kaupungissa. Kuljettajamme kierrätti taas meitä kaupungin läpi, joka kyllä muistutti taas enemmän kylää. Kerran ajettuamme kaupungin lävitse, tiesimme jo hyvin missä on mitäkin ja paikat olivat alle kilometrin sisällä toisistaan.

Kirjauduimme hostelliimme, ”Franz Josef packpackers-hostel”, ja veimme laukkumme huoneeseemme missä nukkui kaksi samassa bussissa matkustavaa tyttöä. Huoneessamme laitoimme ikkunan kiinni ja lämmityksen päälle, ja lähdimme syömään läheiseen ravintolaan mitä kuskimme oli suositellut. Blondi-Heidi söi täytettyjä uuniperunoita (16 dollaria = 10,60€) ja minä söin lammassalaatin (20 dollaria =13,20€). Annokset olivat todella isot ja herkulliset. Pysähdyimme matkalla hostelille matkamuistomyymälässä ostamassa postikortit ja tuliaisia, ruokakaupassa kurkkupastilleja ja naposteltavaa.

Hostellilla kirjoittelimme taas blogia, surffailimme netissä ja otimme vaan rennosti. Tapasimme mukavan saksalaistytön, jonka kanssa vaihdoimme matkakertomuksia.
Oli ihanan luksusta, kun suihkusta tuli lämmintä vettä kunnon paineella. Ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys monessakaan hostellissa. Olo suihkun jälkeen oli taivaallinen, kun ei ollut tarennut pariin päivään suihkuun!!

Kuudelta hostelli tarjosi ilmaisen kasviskeiton, mutta siellä piti taas olla heti koska keitto loppui todella nopeasti. Onneksi olimme heti ensimmäisten joukossa, koska keitto oli herkullista. Keiton jälkeen skypeilimme hetken ystäville, ja latasimme kuvia koneelle.

Keitto ei ollut kovinkaan täyttävää, joten puoli yhdeksän maissa lähdimme Blondi-Heidin kanssa hakemaan jotain pientä naposteltavaa. Kun kävelimme kaupungissa, tajusimme että mikään paikka ei ole enää auki. Kaikki kaupat olivat kiinni jo ennen kello yhdeksää. Kuitenkin sama ravintola missä olimme olleet lounaalla, oli auki ainoana ravintolana. Sieltä siis löysimme sitten kaikki kaupungin ihmiset, jotka olivat lähteneet syömään/juomaan. Tarjoilija tervehti meitä tottuneesti, olimmehan olleet siellä aikaisemmin päivällä. Tilasimme Blondi-Heidin kanssa puoliksi pestokanapastan ja lisäkkeeksi salaatin. Annos oli niin iso, että emme olisi millään jaksaneet annosta kokonaan yksin. Juuri sopiva annos puolitettavaksi. Juomat olivat todella kalliit kun katsoimme juomalistaa. Ihan perus drinkki olisi ollut 15 dollaria, eli kymmenen euroa. Kaupungin ainoa ruoka-ja juomapaikka joka oli auki, joten hinnat ovat sen mukaiset. Ruoka ei ollut mitenkään pahan hintaista, ihan Suomen hintatasoa ja kun vielä puolitimme laskun, niin säästimme hyvin. 

Ravintolaan sattui tulemaan yksi israelilainen mies, joka on tullut samaa matkaa Magic-bussin kyydissä Aucklandista lähtien. Olemme alkaneet kutsua Gabrielia meidän ”matkahuoltaja isäksi”, koska hän on aina pitänyt huolen että me olemme Blondi-Heidin kanssa mukana ja tiedämme mitä on seuraavaksi edessä. Olemme saaneet kuulla hienoja tarinoita kuinka hän on meidän ikäisenä matkustanut Etelä-Amerikassa yksin kaksi vuotta ja kokenut vaikka mitä. Ja kuinka se on ollut hänen elämänsä parasta aikaa. Hän on kovasti kannustanut meitä matkustamaan mahdollisimman paljon ja kokeilemaan uusia asioita. Kävelimme ravintolasta yhdessä takaisin hostellille, missä Gabriel soitti meille iPhonestaan israelilaista musiikkia ja söimme tummaa suklaata.

Illalla vielä skypeilimme ja kirjoittelimme blogia ennen nukkumaan menoa. Haimme kaksi kuumavesipulloa respasta Blondi-Heidin kanssa, jotka täytimme juuri ennen nukkumaan menoa kiehuvalla vedellä. Lämmitys vielä päälle huoneessa, ja oli ihana käpertyä lämpimään peiton alle. J Huomenna matka jatkuu kohti Wanakaa, ja vielä kylmempää ilmastoa.. Jäiks!!!

Bushman museo

harvinainen valkoinen opossumi

Australia/Uusi-Seelanti huumoria, kuten meillä on ruotsalaisista :)

spotify on ollut kovassa käytössä matkan aikana, varsinkin bussimatkoilla

Franz Josefin hostelli

yhteinen olohuone

hetken aikaa meni, ennen kun tajuttiin että missä Suomi oikein sijaitsee

Franz Josefin kaupunki oli upealla paikalla

Blondi-Heidi lounaalla

kaupungin maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat!

turistit kuvailemassa toisiaan :D

Nelsonin hostellissa olohuoneessa lämmittelemässä maanjäristyksen jälkeen

Nelsonin hostellin kissa <3

Kyllähän me vähän näytetään kipeiltä... 

meidän hieno magic-bussi

Blondi-Heidi otti torkut, kun Brunette-Heidi oli vielä aivan pirteä

Brunette-Heidi Franz Josefin hostellin edessä

Blondi-Heidi haaveilee lämpöisistä maista makoillen riippumatossa

päivitellään blogia jälleen.. 

Nelsonin hostellissa illalla, Brunette-Heidi pelaamassa biljardia kissan ja kahden muun asukkaan kanssa.Kissa oli ylivoimainen :D oli todella hauskaa!!!!

*Brunette-Heidi*