Maanantai 09.07.2012 - Fidzille :)

Aikainen lähtö lentokentälle, vähäisten yöunien jälkeen.. tämähän alkaa olemaan ihan tuttua juttua ;) Onneksi olimme pakanneet illalla, joten saimme nukuttua viiteen saakka. Kirjauduimme ulos hotellista, toiseen kertaan kahden viikon sisällä mikä tuntui hassulta. Naureskellen kävelimme Blondi-Heidin kanssa bussipysäkille, vähän kauemmaksi verrattuna siihen mistä Magic-bussi meidät haki viimeksi. Muistelimme kuluneita kahta viikkoa, ja kuinka paljon olimmekaan nähneet ja kokeneet. Emme olisi koskaan voineet kuvitellakaan, että kahdessa viikossa ehtisimme näkemään ja kokemaan niin paljon. Ja saamaan paljon uusia ihania ystäviä <3

Lentokentälle tullessamme menimme lähtöselvitykseen, missä oli tiukan oloinen virkailijanainen. Hän jo kaukaa kysyi, että olemmeko menossa Fidzille. Kun sanoimme olevamme menossa, hän tiukasti tokaisi  että olemme myöhässä. Ihmeissämme katsoimme Blondi-Heidin kanssa toisiamme, että kuinka niin ?! Olimmehan taas lähemmäs kaksi tuntia ennen koneen lähtöä lentokentällä. Virkailija sanoi, että lentokentällä täytyy olla aina kolme tuntia eaikaisemmin jos lentää muita kuin maan sisäisiä lentoja. Ihmettelimme tätä kovasti, olemmehan tässä tämän reissun aikana, ja koko elämämme aikana lentäneet todella paljon. Ja aina on ollut suositus kaksi tuntia ennen. Säikähdimme jo Blondi-Heidin kanssa, että pitääkö meidän juosta kenttä läpi…

Lähdimme kävelemään reippaasti kohti turvatarkastusta, missä ei onneksi ollut jonoja. Lentokenttä oli siisti, eikä mikään kauhean iso. Tai sitten olemme vaan oppineet suunnistamaan Blondi-Heidin kanssa lentokentillä sen verran hyvin, että mikään ei tunnu enää isolta (vaikealta). Matkahupparimme taas oikein loistivat,  ja saimme jälleen paljon katseita.  Pian jo huomasimme olevamme lähtoterminaalissa, ja meillä oli vielä 20 minuuttia boarding timeen. Naureskellen istuiduimme odottamaan. Mietimme vaan, että jos olisimme todellakin olleet 3 tuntia ennen lähtöä kentällä että kuinka turhaa se olisi ollut.  Sama naisvirkailija joka oli ollut lähtöselvityksessä, tuli nyt sitten ottamaan vastaan koneeseen.  Oikein iloisesti ja hymyillen tervehdimme, ja virkailija katsoi meitä vähän kummastuneena. Miten olimme ehtineet sinne niin nopeasti, ja vielä ilman kiirettä J Heidit osaavat nämä jutut jo!!

Lentokone oli yllättävän pieni, mutta lento kestikin vain 3 tuntia ja 50 minuuttia. Ihan lyhyt lento siis!! Saimme vierekkäiset paikat onneksi, koneen aivan takaosasta. Meidän lisäksemme koneessa oli vain yksi länsimaalainen perhe ja yksi pariskunta. Saimme todella hyvin huomiota olemalla kaksi nuorta tyttöä kahdestaan matkustamassa. Saimme koko matkan ihan ensiluokkaista palvelua.  Koneessa tarjoiltiin aamupala, mikä oli todella hyvää! Juttelimme ystävällisen stuertin kanssa, joka kertoi hieman Fidzin historiaa. Fidzin väestöstä puolet ovat intialaisia, mikä aluksi kuulosti oudolta. Onhan Intia kaukana Fidzistä. Aikoinaan intialaisia on lähtenyt töihin Fidzille, ja kun heiltä on töiden jälkeen kysytty haluavatko he lähteä takaisin Intiaan, niin suurin osa on halunnut jäädä Fidzille. Ei ihme, kun katsoimme Blondi-Heidin kanssa koneeseen tullessamme, että matkustajista suurin osa oli intialaisen näköisiä.

Koneessa saimme täytettäväksi tutuksi tulleet tullin kyselykaavakkeen. Tällä kertaa vaan kysymyksiä oli paljon enemmän ja osa kysymyksistä oli todella huvittavia. Kysyttiin että onko mukana pyhää vettä, tuhkaa, verta yms. Terveydentilasta kysyttiin että onko päänsärkyä, yskää, kuumetta yms. Naureskelimme Blondi-Heidin kanssa, että millä ihmeellä virkailijat katsoisivat että onko meillä päänsärkyä.

Kone laskeutui pehmeästi, ja tuskin maltoimme odottaa että pääsemme ulos lämpimään. Kostea ja lämmin ilma tulvahti meitä vastaan kun astuimme ulos koneesta. Lämpö <3 Voi kun olimme kaivanneet sitä niin. Tuntui ihanalta olla t-paidassa ja sanoa että on kuuma! Suvan lentokenttä oli jopa Pirkkalan lentokenttää pienempi (ne jotka ovat lentäneet sieltä, tietävät että Pirkkalan kenttä on todella pieni!).

Tullitarkastukseen jonottaessamme saimme jälleen katseita… Kaksi nuorta naista puhumassa eriskummallista kieltä ja päällä matkahupparit joista näkee kuinka upeaa reissua olemme tekemässä. Rohkeimmat kysyivät mistä olemme kotoisin ja ihastelivat huppareitamme, muut tyytyivät tuijottamaan meidän huppareita muka huomaamattomasti. (Katsoimme Blondi-Heidin kanssa aina eri suuntiin niin huomasimme heti jos joku luki ”salaa” meidän huppareita J)

Tullitarkastus meni ihan ilman ongelmia. Virkailijoita ei tuntunut kiinnostavan mitä olemme kirjoittaneet lomakkeeseen, vaan mieluummin kysyivät meidän matkastamme. Kävelimme hymyillen tullin läpi, vaikka tuntui että virkailijat olivat todella tarkkoja ja joka toisen laukku avattiin.

Saimme laukkumme ja menimme kysymään vartijalta miten pääsisimme mahdollisimman kätevästi Pacific Harbouriin. Hän neuvoi että ottaisimme taksin keskustaan, ja sieltä sitten bussin Pacific Harbouriin. Kävimme vaihtamassa rahaa (Suomessa ei voinut vaihtaa Fidzin rahaa), ja saimme samalla tietää että 90 euroa on noin 180 Fidzin dollaria, joten tuplasimme rahamme!

Vartija otti meille taksin keskustaan. Matka kesti yli puoli tuntia kun ei ollut yhtään ruuhkaa, ja hinnaksi tuli 30 dollaria. Kuski kyseli kovasti meidän matkastamme ja ihmetteli kuinka tulimme vaan niin lyhyeksi ajaksi Fidzille. Naureskellen vastasimme, että tulimme vaan tsekkaamaan paikan ennen sitten pitkää lomaa. Kuski naureskeli kanssa vastaukselle, ja kehui että joulun aikaan sää on mitä parhain. Eli joulua viettämään sitten vaan Fidzin lämpöön ;)

Keskustaan päästyämme maksoimme kuskille ja heitimme rinkat selkiin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja kuumuus tuntui entistä kovemmin kun kannoimme sentään kaikkia tavaroitamme mukana.
Sri Lankassa olimme jo tottuneet siihen, että kun olemme vaalea ihoisia tyttöjä niin saamme varmasti katseita, joten nyt se ei enää edes tuntunut erityiseltä vaan ihan ”kodikkaalta”.  Emme olleet syöneet mitään kunnollista, joten päätimme etsiä ruokapaikka ennen bussille menoa. Bussimatka kestäisi kuitenkin yli tunnin. Löysimme paikallisen ravintolan, mistä saimme todella herkulliset curry-annokset. Fidziläinen curry on erilaista kuin intialainen curry, se on paljon makeampaa ja yrttejä on käytetty erilailla. Mutta aivan yhtä hyvää kuin intialainen curry!! Olemme syöneet Blondi-Heidin kanssa melkein joka toinen päivä currya reissun aikana, mikä tuntuu hassulta. Mutta me molemmat rakastetaan curryja, joten mikäs niitä syödessä ;)

Ravintolassa meidän jutellessa taaksemme tuli saksalainen perhe joka pian jo kysyikin mistä olemme kotoisin kun puhumme niin jännästi. (On ihanaa kun suomalaisena tunnistaa helposti eri kieliä mitä ihmiset puhuvat J). Kerroimme että olemme Suomesta, ja että olemme vain 4 päivää Fidzillä. Perhe ihmetteli että miksi vaan niin lyhyen aikaa, jolloin kerroimme että matkustamme maailman ympäri. Siihen mies tokaisi happamana että kuka oikein maksaa koko tämän reissun kun olemme sentään niin nuoria. Varmaan ajatteli automaattisesti että mamma och pappa betalar.  Teki mieli tokaista että ihan Suomen valtio maksaa mutta maltoin mieleni, koska tiesin että mies ei ymmärtäisi huumoriani. Vastasin että olemme ihan vaan työskennelleet ja säästäneet rahaa ahkerasti, mikä tuntui olevan miehelle vaikeata ymmärtää. Päätimme Blondi-Heidin kanssa, että seuraavalla kerralla sanomme oikeasti vitsillä että valtio maksaa ja katsoa uskooko kysyjä meitä :D

Kävelimme bussipysäkille, löysimme lipunmyyntikojun missä meille neuvottiin oikea bussi. Yli tunnin matka maksoi ainoastaan 10 dollaria. Jos olisimme menneet taksilla lentokentältä hotellille olisi se maksanut 80 dollaria, ja meiltä maailmanmatkaajilta tämä matkaaminen sujuu oikein loistavasti myös paikallisilla kulkuvälineillä. Sunbeam oli bussimme nimi, ja oli todella hieno ja ilmastoitu. Kirjoittelimme blogia ja ihastelimme maisemia. Tuntui niin uskomattomalta olla todella Fidzillä J maisemat olivat käsittämättömän kauniit! Vuoristoa, palmuja ja vehreyttä. Todellinen paratiisi!

Bussi pysähtyi vähän matkan päähän hotellistamme. Aurinko oli mennyt pilvien taakse piiloon mutta onneksi silloin ei satanut kun käveltiin hotellille. Matka ei onneksi ollut pitkä, ja respassa meitä vastassa oli todella ystävällinen nainen joka heti toivotti meidät iloisesti hymyillen tervetulleeksi Uprising Beach Resort – hotelliin. Ostimme samalla myös netin kolmeksi päiväksi 35 dollarilla puoliksi Blondi-Heidin kanssa. Sen jälkeen raahasimme tavaramme yhteiskämppäämme. Oven ulkopuolella oli kyltti, joka sai meidät hetkeksi miettimään että onko maailma tosiaan niin pieni. ”Nomands” kyltti roikkui ilmoitustaulun alapuolella, sama hotellimerkki kuin missä olimme monesti yöpyneet sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa. No ainakin tällä kertaa huoneemme oli lämmin J

Huoneessa oli tullessamme 4 muuta henkilöä, joita ei voinut kyllä vähempääkään kiinnostaa uudet kämppikset. Hieman nostivat päätä sängyistään ja jatkoivat sen jälkeen makoilua sängyissä. Olemme tottuneet Blondi-Heidin kanssa siihen, että kun yhteismajoitukseen tulee uusia henkilöitä niin ainakin nyt moikataan vaikka ei haluaisi mitenkään muuten tutustua, joten tuntui oudolta olla puhumatta mitään. Saimme käyttöömme molemmat isot lukolliset kaapit, joihin olisi mahtanut vaikka koko rinkka. Laitoimme arvotavaramme kaappeihin ja lähdimme kävelemään lähiseudulle. Katselimme hetken paikallisten rugby peliä, ja juttelimme paikallisten kanssa jotka kertoivat missä lähialueella on kauppoja. Emme kuitenkaan lähteneet vielä tutkimaan tarkemmin lähiympäristöä, vaan päätimme lähteä vasta seuraavana päivänä kiertämään ja ottaa tämä päivä ihan rauhassa.

Kirjoittelimme hetken aikaa blogiamme ja vaan makoilimme sängyillä ennen syömään menoa. Menimme hotellimme ravintolaan, joka oli aivan vieressä onneksi koska oli alkanut satamaan. Ravintolassa meidät otettiin vastaan kuin kuninkaalliset, iloisesti hymyillen ja heti ohjaten pöytään. Tilasimme paikallista ruokaa, minä fidziläistä currya ja Blondi-Heidi kookosmaidossa valmistettua kalaa joka tarjoiltiin kookospähkinässä. Istuimme siellä pitkään katsoen pimeälle merelle, kuunnellen meren kohinaa ja vaan nauttien rentoudesta. Tilasimme vielä hedelmiä jälkiruuaksi ja keskustelimme mitä kaikkea olemmekaan kokeneet matkalla ja kuinka uskomattoman matka on ollut <3!!!

Illalla kävimme vielä skypeilimme, kävimme suihkuissa ja menimme ajoissa nukkumaan. Tuntui ihanalta kun pystyi nukkumaan pelkällä lakanalla aivan hyvin, vaikka nukkuikin yhteismajoituksessa. Huomenna on tarkoitus mennä tutkimaan läheistä kylää ja toivottavasti saada paljon uusia ystäviä J

*Brunette-Heidi*