Sunnuntai 15.07.2012 - Viimeinen päivä Losissa :(

Olimme nähtävästi jääneet unissamme eiliseen iltaan, nimittäin herätessämme aamulla tiedostimme nukkuneemme aivan liian pitkään ja siinä samassa hetkessä muistimme myös huoneemme luovutusaikaan olevan enää puoli tuntia! (iiks!!) Eikä asiaa auttanut yhtään sen enempää tieto siitä, että kaikki tavaramme ja matkamuistomme olivat levällään ympäri pientä hotellihuonettamme.  Molemmat meistä ryhtyi välittömästi paniikin vallassa kokoamaan omia tavaroitaan matkalaukkuihin. Siinä samassa teimme myös omat henkilökohtaiset ennätyksemme pukemisessa ja suihkussa käymisessä. (Näin jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta ajatella, että edes ehdimme tehdä ne!) Vaikka yritimme antaa kaikkemme pakkaamiseen, puoli tuntia ei meille riittänyt. Päätimme lähteä alakertaan anelemaan lisäaikaa pakkaamiseen. Onneksemme hotellin virkailija armahti meitä ja antoi meille lisäaikaa vielä toisen puolituntia.

Rinkat alkoivat täyttyä pelottavan nopeaa vauhtia ja pakkaamatta oli vielä liian monta tavaraa. Viimeiset rinkkaan mahtuvat tavarat löysivät paikkansa repuista ja jäljellä oli vielä suurin osa matkamuistoista, jotka meiltä oli jäänyt kaupasta saatuihin paperikasseihin. Luovutusaika oli jo umpeutumassa, joten meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä kasseinemme ja pusseinemme alakertaan jättämään tavaroitamme säilytykseen. Hotellin ystävällinen latinovirkailija antoi meille matkatavaroita varten numerolliset laput, jotka kiinnitimme tavaroihimme ja pusseihimme. Tilanne tavaroitten kanssa oli sen verran vakava, että meidän tärkeimpänä tehtävänä oli löytää saman päivän aikana molemmille isommat laukut, jotka voisimme ottaa yhdeksi käsimatkatavaraksi  lentoa varten.

Mieli ja olo keveni kummasti matkatavaroista eroon päästessämme ja pystyimme vihdoin siirtämään ajatuksemme päivän seuraavaan kohteeseen, Hollywoodiin! Saimme kartan hotellin vastaanotosta ja erinomaisia vinkkejä Hollywoodin eri kohteista ja sinne menevistä metroista. Pian olimmekin jo kävelemässä kohti lähellä olevaa metroasemaa. Tässä vaiheessa metrolla liikkuminen oli meille jo sen verran tuttu asia, että tiesimme heti ”minkä värisellä yhteydellä” olimme menossa ja mihin suuntaan! Mutta sehän on myös osa tätä matkustamisen antia, että oppii itsenäisesti suunnistamaan uusissa kohteissa  ;)

Nousimme metrosta ja ylös kohoavat pitkät rullaportaat kuljettivat meidät suoraan Amerikan tunnetuimmalle ja loisteliaammalle kävelykadulle –Walk of Famelle! Meitä ensimmäisenä vastassa oli eri julkisuuden tähdiksi pukeutuneita henkilöitä aina Michael Jacksonista Star Warsin hahmoihin! Lisäksi siellä täällä näimme tummia yläosattomia katutaiteilijapoikia, jotka esittelivät uskomattomia tanssitaitojaan kadun varsilla turisteille. Suosio oli sen verran valtava, että jouduimme Heidin kanssa lähes väkisin ujuttamaan itsemme väkijoukon välistä, että olisimme nähneet edes vilauksen noista” Amerikan hunkseista”. Kävellessämme Walk of Famella seurasimme samalla tähtiin kirjoitettuja julkisuuden henkilöiden nimiä ja otimme kuvat mieluisimpien tähtien vierustalla.

Poikkesimme ensimmäiseksi Hard Rock cafessa ostamassa perhetutuillemme ja perheenjäsenillemme tuliaisia ja jatkoimme siitä Madame Tussaudin vahakabinettimuseoon. Olimme molemmat halunneet aina käydä siellä ja vihdoin saimme kokea tämän kuuluisan museon Hollywoodissa! Meistä molemmat otti kamerat esiin siinä samassa, kun olimme aloittaneet vahakabinettikierroksemme ja kuvien ottamiselle ei näkynyt loppua siitä hetkestä alkaen! Jokaisen tähtösen viereen oli pysähdyttävä ja ikuistettava tilanne lukuisten muiden matkamuistojen joukkoon! Oli yllättävää, kuinka aidosti vahanuket heräsivät eloon ottamissamme valokuvissa eikä aina kabinetissa kiertäessään tiennyt kuka huoneessa oli aito ihminen ja kuka ei! :D

Keskivaiheilla kierrosta eteemme käveli työpiste, jossa jokainen halukas sai valmistaa aidosta vahasta itselleen oman käden muotoisen matkamuiston! Sen valmistamiseen liittyi eri vaiheita, joissa kabinetin työntekijä auttoi asiakasta ja valmisti yhdessä asiakkaan kanssa mieluisamman matkamuiston! Heidi tottuneena kädentaitajana valmisti itselleen upean valkoisen värisen vahakäden, joka löytäisi paikkansa myöhemmin Heidin oman huoneen aitiopaikalta!

Vahakabinetissa hurahti aikaa lähes kolme tuntia ja kiertelyn jälkeen mahamme muistutti jo kurnivasta näläntunteesta! Kaiken innostuksen tiimellyksessä sekin asia oli päässyt unohtumaan.. J Toisella puolen katua oli Hooters-niminen wings- ja hampurilasravintola, joka houkutteli meitä jo voimakkaalla ruuantuoksullaan ylittämään katua ja astumaan sisään! Super-ystävällinen (Amerikkailaiseksi ehkä vähän liiankin ystävällinen) tarjoilija otti meidän tilauksen vastaan ja pian saimme jo eteemme mehevät hampurilaiset ja aloitimme täydellisen ruokanautinnon!

Seuraavana oli vuorossa kiertää Hollywoodin ehkä isoin matkamuistokauppa ja ostaa sieltä mukaan kaikki tarpeellinen, joka ei saisi meitä unohtamaan Hollywoodia hetkeksikään Suomessa ollessamme! Turistikaupan kierrettyämme Brunette-Heidi sai mitä mahtavimman idean, nimittäin hän halusi ostaa vielä yhden erityisen matkamuiston, joka tulisi ilahduttamaan myös muita perheenjäseniä kotiin saavuttua, nimittäin peruukin!!! Jokainenhan meistä haaveilee joskus täydellisestä muodonmuutoksesta, joka auttaa näkemään itsensä muuttuneena peilistä katsottuna! (Tai ainakin tämä on meidän Heidien salainen haave!)

Pitkää matkaa meidän ei tarvinnut kävellä, kunnes löysimme peruukkikaupan ja ryhdyimme naurun vallatessa sovittelemaan peruukkeja. Peruukkikaupan sääntöihin kuului, että jokainen asiakas sai sovittaa ainoastaan kahta peruukkia eli teimme valintamme kaikista niistä kymmenistä peruukkivaihtoehdoista. Heidi löysi itselleen lyhyen ruskeanvärisen peruukin ja itse löysin polkkatukkaisen ja punaisen värisen peruukin, joihin mielistyimme välittömästi. Kaupat teimme valinnan jälkeen ja aloimme heti suunnittelemaan kuinka saisimme perheenjäsenemme yllätettyä parhaimmalla tavalla ja mitä vaatteita tulisimme pitämään päällämme kohdatessamme vanhempamme ensimmäistä kertaa. Tällä pienellä jäynällä saisimme varmasti jokaiselle iloisen mielen lentokentällä!

Ennen Hollywoodista lähtöä kävelimme vielä lähemmäksi Hollywood-kylttiä, joka kohosi edessämme suurella Beverly Hills kukkulalla. Pitihän sitä jollain tavalla osoittaa ystävillemme, että olimme todella olleet Hollywoodissa! Matkalla metrolle kävimme vielä läheisestä ostoskeskuksesta hakemassa minulle Victoria’s secret-kaupasta vaaleanpunaisen kangaskassin, joka sai luvan toimia minulle tuliaisten kantokassina lentokoneessa.

Katsahdimme viimeisen kerran Hollywoodin kadulle ja otimme pysyvän valokuvan, jonka toivoimme säilyvän mielessämme vielä monet tulevat vuodet! Metrokäytävässä ihmettelimme valtava a poliisimäärää kulkuporttien ympärillä. Mietimme miksi tarvitaan kymmenen poliisia seuraamaan, että jokainen asiakas käyttää varmasti voimassa olevaa metrokorttia metrolla ajamiseen? Täytyy sanoa, että itseänikin hirvitti mennä porteista läpi, vaikka tiesinkin korttini olevan voimassa!

Hotellillemme saavuttuamme kävimme vielä läheisestä ostoskeskuksesta ostamassa Heidille käsimatkatavaroille tarkoitetun laukun ja haimme viimeiset herkut ja postikortit läheisestä elintarvikekaupasta. (Heidi löysi myös muutaman Justin Bieber-kortin, josta oli pakko mainita tähän väliin ;) ) Mielessämme alkoi myös kummitella ajatus hyvästien jätöstä, koska kyseessä oli viimeinen ilta Los Angelesissa. Kävimme vielä juomassa viimeiset Starbuck’s juomat hotellin vieressä sijaitsevassa kahvilassa ja söimme päälle Subwayt tapaamamme hotellivirkailijaystävän Sub-ravintolassa. Siellä olessamme tiedostimme viimeistään, että hetki oli viimeisiä, joita vietimme tässä kaupungissa. Emme myöskään tienneet milloin seuraavaksi tulisimme tapaamaan ihanat ystävämme.

Ystävämme lupasi tulla hyvästelemään meitä vielä hotellille ennen lähtöä ja menimme sillä välillä vielä vaihtamaan hotellin ravintolaan matkavaatteet päällemme ja pakkasimme viimeiset tavaramme ostamiimme matkakasseihin. Olimme tavanneet edellisenä päivänä uuden hotellivirkailijan, joka hänkin vielä tuli juttelemaan meille viimeisen kerran ja jättämään hyvästejä. Tilanne oli mitä surullisin ja lannistavin, mutta tiesimme sen kuuluvan jokaiseen matkaan ja olimmehan jo tottuneet hyvästeihin jokaisessa uudessa maassa. Siitä huolimatta hyvästien jättämisestä tuli aina yhtä vaikeata.

Taksi ajoi pihaan ja ystävämme juoksi vauhdilla luoksemme Subway-ravintolasta. Kohtaus oli kuin jostain tunnetusta Hollywood-elokuvasta. Hyvästit olivat vuolaat ja pitkät. Loppu ei kuitenkaan ollut se mieluinen ”happy ending” mitä olimme toivoneet. Lento lähtisi kolmen tunnin päästä ja se pelotteli karmivasti mielessämme, vaikka halusimmekin pysäyttää ajan kulumisen välittömästi siihen paikkaan. Los Angelesin täydellinen loma oli viimein –lopussa. 

*Blondi-Heidi*