Maanantai 02.07.2012 - Abel Tasmanin kansallispuisto

Aamulla oli jälleen aikainen herätys. Kun heräsimme, huone oli aivan jäätävän kylmä. Lämmittimessä on ajastin, joka sammuttaa sen puolen tunnin päästä mikä on ihan naurettavaa! Blondi-Heidi kertoi, että oli yöllä monta kertaa herännyt ja laittanut lämmittimen uudestaan päälle. Blondi-Heidi oli illalla jo kertonut, että tuntee olonsa vähän sairaaksi. Kun heräsimme niin Blondi-Heidi kuulosti todella sairaalta kun sanoi että jää lepäämään hostellille täksi päiväksi, eikä lähtisi vaeltamaan koko päiväksi.
Me muut puimme lämpimästi päälle ja nappasimme eilen illalla ostamamme eväät mukaan reppuihin. Hostellimme tarjosi ilmaisen aamiaisen, mihin kuului muroja/mysliä/leipää ja hilloja. Nopea aamiainen ja sitten bussiin joka jo odotti hostellin ulkopuolella. Bussimatka kesti n. puoltoista tuntia, joten sain nukuttua vielä hetken. Huoltoaseman lämpömittari näytti +2 astetta! Kun jäimme bussin kyydistä, bussikuski kertoi että kyyti takaisin lähtisi 16:30, ja sillä hetkellä kello oli vähän yli 9. Katsoimme toisiamme, että jaahas tässä on sitten koko päivää aikaa kierrellä. Ja sillä hetkellä kaikilla tuntui olevan kylmä, vaikka vaatetta oltiin kaikki laitettu enemmän kun edellisinä päivinä. Bussimatkalla kurkkuni oli alkanut tuntumaan aralta, ja jo harmittelin että olisi pitänyt itsekin jäädä lepäämään.

Aurinko ei ollut noussut vielä kunnolla, joten lähdimme kävelemään reippaasti jotta lämpenisimme. Oli todella outoa olla yksin, ilman Blondi-Heidiä. Onneksi olimme ystävystyneet todella hyvin huonetovereidemme kanssa, ”Aku”:n ja ”Jennie”:n kanssa, joiden kanssa sitten kiertelin. Tajusin kun aloin kaivamaan kameraani laukusta, että se oli jäänyt Blondi-Heidille joka oli ottanut sillä kuvia edellisenä iltana. Onneksi sain otettua kuvia kännykällä, ja sovimme jakavamme kuvat myöhemmin tyttöjen kanssa koska minulla on tietokone mukana.

Oli ihana huomata, että olin pukenut tarpeeksi vaatetta päälle koska heti kun lähdimme liikkeelle aloin lämmetä. Luonto oli uskomattoman kaunista, ja vaan katselin ympärilleni ajattelematta yhtään mitään. Aurinko nousi hiljalleen, ja meren ylle laskeutui upea huuru. Alkuun kävelimme tasangolla, mutta sitten lähdimme nousemaan hiljalleen vuoristoon päin. Naureskelimme kun kävelimme, että olemme jo ”Viidakkokirjan” viidakossa mutta vaan talvella. Kasvillisuus oli uskomattoman moninaista. Palmuja, havukasveja, saniaisia ja kuusia samassa ympäristössä. Oli niin outoa kävellä viidakossa, missä maa oli huurussa ja vaatetta oli reilusti päällä. Jotenkin ajattelen aina viidakon olevan trooppinen paikka, vaikka tuolla on varmasti todella kuumaa kesällä.

Pysähdyimme syömään eväitä piknikkialueelle, missä joukko nuoria brittipoikia keräilivät juuri telttojaan pois yhdessä ohjaajansa kanssa. Pojat vaikuttivat olevan kohtuu valmiita lähtemään pois paikasta. Mietimme, että toivottavasti eivät olleet kauheasti palelleet yöllä koska yöllä oli varmasti ollut pakkasta. Söimme eväitämme, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme. Poikkesimme rannalla katsomassa upeita luolia ja merta, mutta siihen ei paistanut aurinko joten emme viihtyneet kauaa siellä. Mutta saimme hienoja kuvia siellä J

Kävelimme seuraavaksi reipasta vauhtia puoltoista tuntia, jonka jälkeen olimme upealla hiekkarannalla mihin paistoi aurinko. Kun kävelimme rannalla, oli outoa kun kasvisto oli trooppista mutta sinne mihin aurinko ei paistanut oli hiekka jäässä. Merivesi oli kristallinkirkasta, ja turkoosin sinistä. Kesällä olisi uskomattoman hienoa päästä snorklailemaan tuonne. Nyt oli aivan liian kylmä edes kuvitellakaan mennä uimaan. Vaikkakin siinä kohtaa lämpötila kohosi noin 12 asteeseen, oli outoa olla kolmella pitkähihaisella ja kaulahuivilla trooppisella rannalla. Otimme yhteiskuvia tyttöjen kanssa ja kirjoittelimme hiekkaan. Kirjoitin hiekkaan ajatuksiani, ja läheisten ihmisten nimiä jotka tuntuivat sillä hetkellä olevan niin kaukana. Hiekka oli aivan erilaista kuin esimerkiksi Sri Lankassa. Paljon karkeampaa ja rakeisempaa. Tuli oikein ikävä vaaleaa pehmeää lämmintä hiekkaa, jolla pystyi kävelemään paljon jaloin. Lenkkarit jalassa on vaan niin väärin kulkea rannalla.  Söin kuivattuja mangolastuja jotka olin ostanut evääksi, ja kuvittelin olevani lämpimässä paikassa kun katsoin unelmamaisemaa. Tuntui niin uskomattomalta olla Uudessa-Seelannissa, ja katsoa maisemaa jonne on aina halunnut tulla.

Sitten aloimme kävelemään takaisin päin. Lämpötilaerot olivat käsittämättömät! Rannalla oli ollut yli kymmenen astetta, mutta kun nousimme takaisin vuoristoon viidakkoon mihin aurinko ei paistanut, lämpötila putosi lähemmäs viittä astetta. Takaisin päin matka tuntui menevän paljon nopeammin kuin mennessä, johtuen siitä kun oikein odotimme pääsevämme rannalle. Pysähdyimme aika-ajoin ottamaan kuvia, mutta muuten kävelimme reippaasti takaisin sinne minne bussi oli meidät jättänyt.

Olimme lähteneet liian aikaisin takaisin, joten kun tulimme bussin odottelu paikalle tajusimme että meillä on lähemmäs kaksi tuntia aikaa odotella. Puoli tuntia meni nopeasti, kun istuimme porukalla ulkona terassilla jutellen. Sitten aurinko alkoi laskemaan, eikä lämmittänyt enää samalla tavalla jolloin siirryimme ”sisätiloihin”. ”Sisätilat”, koska meillä oli katto päällä, mutta kaksi seinää oli avoinna. Puin kaikki vaatteet mitkä oli mukana päälle ja käperryin seinän viereen torkkumaan. Tällä reissulla olemme Blondi-Heidin kanssa oppineet nukkumaan mitä ihmeellisimmässä paikoissa hyödyntäen lyhyetkin hetket levähdykseen. Torkuin lähemmäs tunnin, jonka jälkeen heräsin kylmyyteen ja lähdin hetkeksi kävelemään. Onneksi bussimme tuli vartin ajoissa ja bussi oli ihanan lämmin. Matka takaisin kaupunkiin meni nopeasti, kun juttelin huonetoverimme, itävaltalaisen Jennien kanssa.

Blondi-Heidi oli varannut meille keittiöllä ilmaista kasviskeittoa, joka loppuu aina todella nopeasti. Lämmin keitto maistui super hyvältä sen jälkeen kun oltiin oltu koko päivä ulkona. Blondi-Heidi heti huomautti että olin saanut kasvoihini väriä, mikä oli outoa kuulla koska emme kuitenkaan olleet kauaakaan auringonpaisteessa. Blondi-Heidi oli ahertanut meidän ollessa poissa. Hän oli siistinyt meidän huonetta. Aamulla tuli sen verran kiire, että olin vaan kasannut kaikki vaatteet rumaan kasaan mutta Blondi-Heidi oli kauniisti viikannut vaatteeni rinkkani päälle  <3 sen lisäksi hän oli pedannut meidän kaikkien pedit, pessyt vaatteita ja kirjoitellut meidän blogia. Minulla on ihana pikkuäiti mukana täällä J

Keiton jälkeen kävimme kaikki vuorotellen suihkussa, pakkasimme jälleen ja rentouduimme hetken kuunnellen musiikkia. Oli kyllä ihanaa kun sai yhden päivän olla ilman pakkaamista. Tuntui ihan luksukselta, kun ei edellisenä iltana tarvinnut pakata.

Olimme edellisenä päivänä menneet intialaisen ravintolan ohi, ja olimme silloin jo puhuneet että tuonne on pakko päästä. Joten kun olimme hetken olleet huoneessamme, lähdimme kaupunkiin. Pysähdyimme kaupassa ostamassa strepsilsseja meille molemmille, kurkkukipuni oli illalla alkanut pahentumaan. Intialainen ruoka oli jälleen kerran taivaallisen hyvää, ja oli hienoa kuulla intialaisen ”Aku”:n kertovan meille intialaisesta kulttuurista samalla kun söimme. Mahat täynnä kävelimme takaisin hostellille missä kirjoittelimme vielä hetken blogia, olimme netissä, joimme kuumaa ja soitimme netin avulla ystäville ja sukulaisille.

Huomenna on edessä pitkä päivä, kun matkustamme Nelsonista Greymouthiin asti. Joten melkein koko päivän istumme bussissa. Luultavasti nukumme osan matkaa ja ihailemme upeita maisemia. Olemme hyvin saaneet kirjoitettua päivityksiä joka päivä, vaikka emme ole saaneet ladattua niitä nettiin. Kuvien lataaminen kestää aina niin kauan valitettavasti L

Mutta nyt kääriydyn kahden peiton alle ja toivon että tämä flunssa minkä sain Uudesta-Seelannista myös jää tänne, ja kun saavumme Fidzille me molemmat ollaan Blondi-Heidin kanssa terveitä!
Möitä ;)

vaikea kuvitella kun katsoo maisemaa että lämpötila oli alle 10 astetta reilusti!

huuraa... outoa nähdä sitä rannalla

Jennie

nimikirjaimia raaputettu kiveen

Aku

Aku

Oli kyllä kylmä vielä tuossa vaiheessa!

Brunette-Heidi ja Aku

Jennie ja Aku

syötiin välissä

yhteiskuva <3

Brunette-Heidi ja Jennie

Aku ja Jennie

vesi oli kirstallinkirkasta ja tunnelma upea

hauskaa oli!

huura Suomi

odottamassa bussia

Hostellin keittiössä keitolla

ihanassa intialaisessa ravintolassa <3

Heidit, Aku ja Jennie, loistava porukka!

*Brunette-Heidi*