Sunnuntai 08.07.2012 - Takaisin Aucklandiin

Viimeinen Queenstown illanvietto venähti jälleen, joten yöunet jäivät vähäisiksi kun kello soitti viideltä kentälle lähtöä varten. Onneksi olimme pakanneet jo illalla, joten otimme vain tavaramme ja kirjauduimme ulos.  Hostellissamme oli vastaanottovirkailija 24/7 paikalla, ja hän iloisesti tervehti meitä vaikka oli aamuvarhainen. Ulos astuessamme henkemme höyrysi ja kylmä viima puhalsi vuorilta. Kävelimme reippaasti bussipysäkille, joka onneksi oli aivan kulman takana. Bussimme saapui juuri sopivasti. Kuljetus kentälle oli vain 10 dollaria! Ei paha :). Oli ihana päästä lämpimään bussiin, ja otimme molemmat pienet torkut matkalla lentokentälle. 

Lentokentälle päästyämme menimme check-in kautta syömään aamiaista kentän pieneen kahvilaan. Chai-latte ja sen lisäksi voileivät. Aamu ei ala hyvin jos ei saa chai-lattea, varsinkin lyhyiden yöunien jälkeen!!
Lentokenttä oli pieni, mutta siisti ja selkeä. Herätimme taas huomiota huppareillamme. Joka kerta kun ollaan menty lentokentälle, olemme ihan tarkoituksella laittaneet hupparit päälle. Se on aina yhtä hauskaa huomata, kun ihmiset tuijottavat meidän selkäämme ja lukevat reittiämme maailman ympäri :) Turvatarkastus meni jo rutiininomaisesti ilman ongelmia, ja pian jo istuimme lentokoneessa.

Lentokone oli siisti, ja yllättävän iso. Luulimme Blondi-Heidin kanssa molemmat, että kone tulisi olemaan pienempi. Kun lentokone nousi ilmaan, se teki kuin kunniakierroksen Queenstownin yläpuolella. Ihanasti pilvet muodostivat kehyksen kaupungin yläpuolelle, jolloin saimme vielä viimeisen kerran ihastella tuota kaunista kaupunki jossa olisimme mielellään viettäneet pidemmän ajan. Mietimme jo Blondi-Heidin kanssa, että eikö kapteeni tiedä minne päin lähteä kun kaarsimme ilmassa lähemmäs viisi kertaa.

Olimme kuulleet myös mielenkiintoisen faktan aikaisemmin kuljettajaltamme, että Queenstownin lentokenttä on yksi maailman vaikeimmista laskeutua koska se sijaitsee niin vuorten keskellä. Uuden-Seelannin armeija harjoittelee siellä laskeutumista vaikeissa olosuhteissa. Meidän onneksemme sieltä on toisaalta erittäin helppo lähteä, vain laskeutuminen on hankalaa J

Koneessa ei tarjottu kuin vettä, mutta me nukuimme Blondi-Heidin kanssa melkein koko matkan. Kolmen tunnin lentoaika ei tunnu enää miltään kaikkien pitkien lentojen jälkeen. Olemme jo hyvin tottuneita matkustajia J

Koimme voimakkaan deja vu ilmiön laskeuduttuamme Aucklandin kentälle. Olimmeko tosiaan olleet tuolla kentällä kaksi viikkoa aikaisemmin ilman minkäänlaisia suunnitelmia, ja nyt olimme kiertäneet aina Aucklandista Queenstowniin asti nähden uskomattoman paljon?! Uskomatonta J Väkisinkin siinä hymyilytti ajatellessamme kuinka upeasti kaikki oli sujunut ilman valmiita suunnitelmia.

Tottuneesti ostimme liput lentokenttäbussiin kaupunkiin, tällä kertaa edestakainen matka jo valmiiksi aamua varten. Kun katselimme maisemia nauroimme Blondi-Heidin kanssa, että tuntuu että kaupunki on jo tuttu paikka :D Olimme varanneet aikaisemmin samasta hotellista yön missä olimme viimeksi Aucklandissa yöpyneet. Saimme uskomattoman halvalla yön neljän ja puolen tähden hotellista, 30€/yö/henkilö. Ja hintaan sisältyi aamiainen, joka tuotiin jälleen meidän huoneeseen (sen jälkeen kun olimme muistuttaneet pariin kertaan respaan, että aamiaisemme puuttuu vielä). Tiesimme että pääsemme pesemään pyykkiä ja että hotelli on ainakin lämmin. Olimme palelleet jo ihan tarpeeksi matkan varrella, joten viimeinen Uuden-Seelannin yö oli ihana viettää lämpimässä hotellissa.

Kirjauduimme hotelliin ja veimme tavarat huoneeseen. Siinä kohtaa oli jo kova nälkä, joten lähdimme etsimään hyvää ruokapaikkaa. Kävelimme läheiseen kauppakeskukseen, mistä löysimme ihanan Food Cornerin. Suomessa pitäisi ehdottomasti olla ”Food Corner” paikkoja ostoskeskuksissa. Kauppakeskuksessa on oma alueensa, missä sijaitsee monta pientä ruokakojua joissa on valmiina tarjoiltavaksi kojun edustamaa ruokaa. Intialaista, italialaista, meksikolaista, thaimaalaista, amerikkalaista, kiinalaista, malesialaista yms. Tällä kertaa valitsimme malesialaisen ruuan, ja valintaa ei tarvinnut katua yhtään! Ruoka oli herkullista, ja maksoi vaivaiset 9 dollaria, eli noin 6 euroa. Ja toisin kuin Suomessa, lautanen pinottiin aivan täyteen ruokaa niin että sitä valui myös tarjottimelle. Ei pihtailla kuten Suomessa. Mahat täynnä valuimme matkamuistopuotien kautta takaisin hotellille.

Pesimme päivän aikana kolme koneellista pyykkiä ja vaan otimme rennosti. Saimme myös kirjoitettua hyvin rästiin jääneitä blogikirjoituksia. Skypeilimme perheelle ja ystäville, ja vaan nautimme kun ei tarvinnut kiirehtiä minnekään. Musiikin kuuntelu tuntui kanssa aivan luksukselta, koska pystyimme kuuntelemaan sitä aivan vapaasti. Yhteismajoituksen huonoja puolia on juuri se, että esimerkiksi musiikin kuuntelu ilman kuulokkeita on vaikeaa jos ei tunne kämppätovereita.

Illalla vielä kävimme ostamassa pientä purtavaa kaupungilta ja kävimme molemmat pitkissä lämpimissä suihkuissa, mikä tuntui aivan luksukselta. Kävimme selvittämässä respasta milloin ja mistä meidän aamuinen bussi lähtisi. Pakkasimme laukkumme uudestaan laittaen kaikki talvivaatteet laukun pohjalle. Enää emme laittaisi niitä päälle tämän reissun aikana. Saimme oikein survoa Blondi-Heidin kanssa vaatteet laukkuihimme. Talvivaatteet vievät todella paljon tilaa tottakai. Meidän täytyy luultavasti ostaa isommat matkalaukut Los Angelesista, koska nyt jo tuntuu että laukkuun ei mahdu yhtään mitään. Ja kuitenkin haluamme molemmat ostaa vaatteita Los Angelesista, koska siellä ne on todella halpoja verrattuna Suomeen. Vähäiset unet parilta viime yöltä painoivat päälle, joten menimme ajoissa jo nukkumaan. Tuntui taivaalliselta kun ei tarvinnut kääriytyä kolmen peiton alle, että tuntisi itsensä lämpimäksi. Huomenna matka jatkuu kohti Fidzin lämpöä. Kyllä tämä talvi jo riittää!!!

*Brunette-Heidi*