Keskiviikko 11.07.2012 - Paikalliseen kylään viettämään ihanaa päivää

Sää yllätti meidät molemmat tänä aamuna, kun kurkistimme majatalomme ikkunasta ulos. Emme olleet uskoa silmiämme, kun huomasimme ulkona tuulevan ja satavan reilusti. Ensimmäisenä ajatuksena tuli tietysti mieleen, ettei Fidzillä voi sataa! Tosin tässä kohtaa tulee ottaa huomioon se, että olemme toisella puolella maapalloa ja Fidziläiset elävät talvea. Menimme terassille kävelemään yöpaidoissamme ja kokeilimme miltä paikallinen talvinen sää tuntui iholla. Oli kuitenkin mukava todeta, että ulkona oli lämmintä sateisesta säästä huolimatta. Kurjaa oli vain tiedostaa, ettemme todennäköisesti pääsisi uimaan täällä ollessamme ollenkaan. Sri Lanka oli jättänyt meille ihanat muistot rannalla uimisesta ja kaksi viikkoa kylmässä Uudessa Seelannissa seikkailtuamme, olimme alkaneet todella kaivata rantaelämää!

Tämän päivän missionamme oli kävellä uudelleen läheiseen Arts-villageen ja ostaa harkintaan jätetyt tuliaiset. Olimme myös tavanneet eilen ryhmän ystävällisiä paikallisia, jotka halusivat viedä meitä kiertokävelylle kylässään. Toivoimme Brunette-Heidin kanssa näkevämme nämä uudet tuttavamme, sillä halusimme todella päästä tutustumaan paikalliseen Fidziläiseen kylään ja kurkistamaan lähemmin heidän elämäänsä siellä. Me Heidit olemme siitä erilaisia matkaajia, että pyrimme viettämään mahdollisimman vähän aikaa hotellillamme ja käyttää tehokkaasti aikamme sen sijaan uuteen ympäristöön ja sen asukkaisiin tutustuen!

Nautimme kumpikin kävelystä Arts-villageen, sillä saimme kaikilta vastaantulevilta Bula-terveyhdyksen lempeän hymyn kera. Jotkut paikalliset jäivät kysymään uteliaita kysymyksiä enemmänkin. Onhan se selvää, että kaksi nuorta vaaleaa neitosta kiinnostaa monta paikallista täällä! Arts-villageen saapuessamme kiersimme parhaimpina pitämämme matkamuistokaupat ja valikoimme parhaimmat tavarat niistä mukaamme. Löysin mm. itselleni Fidziläisen nuken, jonka päällä oli käsityönä tehty tyypillinen Fidziläinen juhla-asu häihin. On ollut kiva ostaa aina jokaisesta kohdemaasta yksi erityinen matkamuisto itselle kotiin vietäväksi. Luulen niiden olevan vielä tärkeitä aarteita joku kaunis päivä.. J

Shoppailtuamme kävimme syömässä kylän Oaks nimisessä ravintolassa. Päädyimme tähän ruokapaikkaan kahden tärkeän asian innoittamana: hyvän hintatason ja menuun kuuluvan curry-ruoka annoksien. (Siis mitä ihmettä; Heidit syömässä currya – taasko!?) Fidziläinen curry on perinteisesti eri makuista intialaiseen verrattuna, jonka vuoksi olemme pyrkineet syömään sitä mahdollisimman paljon! Ruokakulttuuri ja siihen perehtyminen joka kohdemaassa on kuitenkin ollut hyvin suuri osa matkaamme. Tarjoilijat toivat meille suuret lautaselliset curryä riisillä sekä lisukkeina roteja ja roti-chipsejä. Lisäksi saimme maustaa ruokaamme vielä ylimääräisillä pöytään tuoduilla kastikkeilla! Hintaa tällä täyttävällä annoksella oli vajaa kahdeksan euroa!

Saatuamme tehtyä ostoksemme lähdimme kävelemään kohti hotelliamme. Puolivälissä matkaamme näimme porukan paikallisia kävelemässä meitä kohti. Hetken päästä huomasimme heidän olevan eilen tapaamamme porukka, jotka lupasivat viedä meitä myöhemmin tänään opastetulle kävelyretkelle paikallisessa kylässä. Hieman outoa oli myös se, että se paikka, jossa me heidät tänään näimme, oli juuri se sama, jossa heidät tapasimme eilen ensimmäistä kertaa. Tokaisimme siihen, ettei tässä kylässä tarvita kännyköitä kommunikoimiseen, sillä varmasti jokaiseen pienen kylän asukkaaseen törmää joka tapauksessa useasti päivän aikana! Pojat varmistivat vielä, että pitäytyisimme eilisessä suunnitelmassa ja kerroimme heille tulevamme mielellämme opastetulle kierrokselle puolentoista tunnin päästä . Pojat lupasivat tulla silloin meitä vastaan hotellillemme.

Vaihdoimme hotellilla jalkaamme paremmat kävelykengät ja laitoimme päälle pitkähihaiset paidat, sillä ulkona alkoi jo viilentyä. Hotellin edustalla meitä odotti sovitusti kolme poikaa tapaamastamme porukasta. Lähdimme kävelemään hiekkatien reunaa pitkin kohti heidän kyläänsä. Matkalla sinne pojat kysyivät kiinnostuneina asioita mm. kotimaastamme, meidän työstämme Suomessa sekä perheestämme. Pojilla oli erityisen hyvä englannin kielen taito, joten juttelu heidän kanssaan oli helppoa ja molemminpuolinen ymmärrys sujui loistavasti! Poikien kylä oli todella ihastuttava  värikkäine rakennuksineen. Eräässä rakennuksessa oli menoillaan suuri remontti, joka työllisti monia kylän paikallisasukkaita. Oli hauska huomata kuinka heidän tehokas työntekonsa loppui, kun kävelimme heidän ohitseen. Saimme kuulla, että vaaleaihoiset eurooppalaiset olivat harvinainen näky heidän kylässään eivätkä pojat olleet aikaisemmin kierrättäneet turisteja heidän kylässään. Saimme siis kunnian olla ensimmäisiä! J ¨

Miellyttävä kyläkierros sai jatkoa yhden tapaamamme pojan kodissa, jonne siirryimme kaikki yhdessä viettämään iltapäivää. Intoa täynnä puhkuvat pojat osoittelivat meille riemastuneina seinillä olevia kuvia ja kertoivat niihin liittyvistä tarinoista. Yhdellä seinällä oli lehdestä leikattu kuva, jossa komeili Fidzin tunnettu rugby-joukkueen pelaaja. Pian tajusimme, että mies oli se sama, jonka kanssa olimme jutelleet edellispäivänä hotellimme jalkapallokentän laidalla! Eli siis voimme ylpeinä sanoa tuntevamme yhden Fidzin tunnetuimmista urheilijoista!

Kodin esittelyn ja lukuisien tarinoiden kertomisten jälkeen saimme Heidin kanssa siirtyä olohuoneen sohvalle istumaan muiden poikien istuutuessa huoneen bambumatolle. Pian huomasin huoneen vieressä sijaitsevan pienen makuuhuoneen, joka oli erotettu olohuoneesta ohuella pellavaliinalla. Yritin siinä samassa hiljentää ääntäni, koska huomasin miehen nukkuvan siellä, mutta yksi pojista oli ajatustakin nopeampi! Hän nimittäin meni herättämään miehen kesken unien ja pyysi tulla kiireesti olohuoneeseen tapaamaan meitä! Pian eteemme astui puoli tokkurassa oleva mies, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta sai muodostettua ystävällisen hymyn kasvoilleen. Pian hänkin löysi itsensä istumasta bambumatolta seinän vierestä :D

Kymmenessä minuutissa tulostamme huoneisto alkoi täyttyä vauhdilla pojan tuttavista, sukulaisista ja perheenjäsenistä. Paikalle tuotiin jopa aivan pienimmät vastasyntyneet vauvat kapaloihinsa käärittyinä. Viimeistään silloin tiedostimme Heidin kanssa kuinka kunnioitetussa asemassa olimme ja kuinka tärkeinä he pitivät meidän vierailuaan. Eräs pojista kysyi meiltä olimmeko kuulleet Kawa nimisestä juomasta, johon vastasimme ihmetystä täynnä. Poika selitti Kawan olevan suosittu paikallinen seurustelujuoma Fidzillä, jota nautitaan yleensä isommalla ystäväporukalla. Innostuimme tottakai maistamaan tätä perinnejuomaa ja siinä samassa pojat lähtivät joukolla valmistamaan juomaa talon keittiöön.

Jonkin ajan kuluttua pojat palasivat suuren puisen vadin kanssa, jonne kurkistimme kiinnostuneina Heidin kanssa. Näky oli kuitenkin kaikkea muuta mitä siinä tilanteessa osasimme odottaa!! Vadissa kellui kirjaimellisesti ruskeaa kuravettä mikä ei millään tavalla houkutellut meitä maistamaan tuota ylistettyä perinnejuomaa. Tunnelma oli kuitenkin jo katossa ja paikalliset odottivat malttamattomina meidän ensireaktiotamme tuosta salaperäisestä juomasta! Keräännyimme kaikki isoon rinkiin istumaan lattialle ja yksi pojista ryhtyi hämmentämään kuravelliä isolla kauhalla. Tuossa tilanteessa toivoimme vain, että hämmennys kestäisi tarpeeksi kauan, että saisimme lisäaikaa sen ajatuksen sulattelemiseen, että huomenna meiltä lentäisi varmasti molemmista päistä ja olisimme todellisessa vatsataudissa! Sain kunnian ottaa ensimmäisenä pienen puisen mukin käteeni, johon ”kuravellivadin” hallitsija annosteli minulle ensimmäisen juoma-annoksen. Tunne oli raastava, kun pitelin kuppia käsissäni ja toivoin vain pystyväni juoksemaan tilanteesta pois! Pystyin kuitenkin pitämään iloisen valehymyn kasvoillani, joka ei hyytynyt edes viedessäni kippoa huulilleni. Nielaisin litkun muutamalla kulauksella alas ja siirsin kupin samassa Heidille, jota odotti sama tuomio. Heidi reippaana tyttönä sai juotua juomansa yhdellä kulauksella ja ilme pysyi tyytyväisenä, vaikka tiesinkin, mikä todellisuus juoman mausta todella oli. Kippo siirtyi vuoron perään ringissä istuvien vieraiden käteen, josta jokainen vuorollaan sai juoda osansa.

Muutaman juontikerran jälkeen olimme täynnä maksimaalisen määrän kuravettä ja kieltäydyimme kauniisti jakamasta jäljellä olevan juoman muun väen kanssa. Yksi talon asukkaista laittoi puhelimestaan soimaan paikallisia kappaleita ja yksi pojista ryhtyi tanssimaan niiden tahtiin keskellä rinkiä. Pian hän olikin edessäni ja kutsui minut tanssimaan. Pitihän minun päästä näyttämään hänelle kuinka Suomessa tanssitaan ja siinä samassa kilpailimme tanssiliikkeillämme keskellä rinkiä. Muut vieraat taputtivat käsiään ja nauroivat lakkaamatta hullunkuriselle tanssiesityksellemme. Ohjelmanumeron jälkeen siirryimme ottamaan ulos ryhmäkuvia ja hyvästelemään tuttaviamme. Lähdimme vielä poikaporukan kanssa seuraamaan hetkeksi suofutista läheiselle kentälle, jonka jälkeen meidät saatettiin takaisin hotellillemme.

Itse olin sen verran uupunut päivästä, että päätin käydä lepäilemään huoneeseemme. Heidillä tuntui energiaa kuitenkin riittävän ja hän lähti vielä tuttavaporukkamme kanssa viettämään hetkeksi iltaa läheiseen ravintolaan. Porukan Bumnnty niminen tyttö antoi Heidille muutamia Fidziläisiä tavaroitaan illan aikana lahjaksi. Heidi antoi vastalahjaksi tytölle yhden Thaimaasta ostamistaan kaulakoruista ja rannekorun. Kuinka kaunis ele kaiken kaikkiaan.. J Valot sammuivat asuntolastamme puolen yön aikoihin ja Heidit kävivät nukkumaan täynnä Fidzin innoittamaa tunnelmaa.. J

*Blondi-Heidi*