Tuntuu
että vastahan me laskeuduttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja samalla
tuntuu että Suomessa oltaisiin oltu jo todella kauan. Hassua ajatella, että
viikko sitten olin vasta tullut kotiin ja kuinka silloin oli outo olo. Ja
vieläkin aamulla kun herää niin hetken aikaa vaan makaa sängyssä katsellen
kattoa ja miettien matkaa. Sen jälkeen kun erosimme Blondi-Heidin kanssa,
olemme pitäneet tiukasti yhteyttä, mutta silti on ollut todella outoa. Ikävä!
Kokoajan edelleen miettii missä toinen menee, ja hakee tukea toisesta. Olimme
sentään viisi viikkoa 24/7 yhdessä, ja nyt kun emme ole nähneet sen jälkeen.
Viikko jo erillään... En voi kuvitellakaan kuinka ikävä minulle tulee
Blondi-Heidiä kun hän muuttaa Ouluun asumaan!!
Ensimmäinen
päivä menikin aivan rennosti kotona reissun jälkeen. Nukuin pitkään ja pesin
pyykkiä. Purin rinkkani ja matkalaukkuni. Katselin matkamuistojani ja mietin
että olisihan sitä voinut vielä enemmänkin ostaa. Kuinka kaikista tulikaan niin
paljon muistoja mieleen. Hetkeksi aina
pysähdyin ajatuksiini, vaan muistelemaan mitä kaikkea olimmekaan kokeneet. Päivällä kun lähdin käymään kaupassa, niin
ensinnäkin ajaminen tuntui todella oudolta tauon jälkeen ja kun menin kauppaan
niin aloin automaattisesti ajattelemaan mitä sanon englanniksi. Oli todella
outoa yhtäkkiä piipahtaa lähikauppaan. Tuntui että oli ollut kauemminkin
poissa. Siinä vasta oikein tajusi, että on todellakin taas Suomessa.
Vanhempani
olivat varanneet kylpylähotellista Saimaalta majoituksen, jonne lähdimme sitten
torstaina rentoutumaan. Pikkuveli puhui kuinka edessä oli pitkä matka. Neljä
tuntia autossa taas ei tuntunut todellakaan pitkältä matkalta reissun
jälkeen ;) Saimaalta menimme sitten
lauantaina Kotkaan tervehtimään sukulaisiamme. Parin päivän jälkeen vaihdetaan
paikkaa… hmm tuttua :D Äitinikin kehui kuinka pakkasin niin nopeasti kun
lähdimme kotoa. Ehkä hieman tullut
harjoitusta siihenkin!
Aluksi
vaikka oli kotona, niin kävi mielessään kokoajan että missä on passi, rahapussi
ja kännykkä ihan automaattisesti. Nyt
vasta on alkanut ottamaan ihan rennosti kotona.
Kaikista
oudointa on ollut englannin kielen käyttämättömyys. Matkalla puhuimme jopa
toisillemme Blondi-Heidin kanssa englantia, ja nyt kun ei enää puhu kenenkään
kanssa niin se on hyvin outoa. Onneksi pidän yhteyttä kansainvälisiin
kavereihimme, joita tapasimme matkalla joten ainakin saan kirjoittaa englantia
jatkuvasti.
Olisi vaan niin ihanaa olla
vielä matkalla yhdessä Blondi-Heidin kanssa <3 <3 <3 !!!!
*Brunette-Heidi*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti