Karavaani
lähti liikkeelle jälleen kerran tänä aamuna, tosin tänä aamuna saimme kuskilta
luvan nukkua hieman myöhempään (voi kun se tuntuikin luksukselta!). Starttasimme
klo 8.20 ja saimme heti bussissa kuulla kehut kuskiltamme, kuinka hyvin olimme
noudattaneet sovittuja lähtöaikatauluja matkallamme! Lisäksi hän oli innoissaan
siitä, ettei ollut eilisen matkamme jälkeen löytänyt yhtään roskaa bussista! Se
olikin niitä ensimmäisiä asioita, joista saimme kuulla noustessamme bussin
kyytiin ensimmäistä kertaa lautalta saavuttuamme. Kun bussikuskin sääntöjä
noudatettiin, niin mieskin oli heti kummasti paremmalla tuulella! ;)
Wanakaan
oli matkaa vain vajaa kolme tuntia, mutta perinteisen matkan kulumme tuntien,
niin pysähdyimme jälleen ottamaan kuvia entistä upeimmista nähtävyyskohteista
ennen määränpäähämme saapumista. Ensimmäinen nähtävyyspaikkamme oli Lake
Wanaka, joka tunnetaan Uuden Seelannin neljänneksi suurimpana järvenä. Oli
ihana herätellä itseään uuteen aamuun virkistävässä vuoristoilmastossa
noustessamme bussista ulos! Bussikuskimme ohjeisti, että saisimme puoli tuntia
aikaa tutustua Wanaka-järveen ja sen ympäröivään maastoon. Wanaka-järvelle
kävely ja takaisin oli 20 minuuttia bussikuskin sanojen mukaan eli lähdimme
kaikki porukalla kävelemään kohti järveä. Minussa ja Brunette-Heidissä todella
asuu pieni liikunnallinen minä, nimittäin lähdimme reippain askelin
ohittelemaan edessä käveleviä bussimatkalaisiamme. Pian olimmekin jo joukon
päänä ja johdimme koko porukan järvelle asti. Järvimaisema avautui kauniina ja
tyynenä edessämme. Meille tuhansien järvien maasta saapuneille matkalaisille
maisema ei kuitenkaan ollut ennennäkemätön, mutta vuoristomaisema takana paljasti
kuitenkin totuuden siitä, ettemme olleet Suomessa.. ;)
Reipas
kävely jatkui valokuvien ottamisen jälkeen ja lähdimme Brunette-Heidin kanssa
kävelemään samaa reittiä takaisin. Huutelimme muille (hieman hitaammin
käveleville) vastaan tuleville, että matkaa olisi heillä edessä vielä kaksi
kilometriä. Useat heistä tuntuivat
ottavan sen ihan tosisaan! :D Yllätyimme kuinka nopeasti olimme kävelleet
Brunette-Heidin kanssa matkan –kymmenessä minuutissa! Totesimme siihen, että
voisimme ensi vuonna osallistua kävelyn Suomen mestaruuskisoihin ensi vuonna!
Nopea kävelylenkkimme jätti meille vielä reilusti aikaa nauttia rauhassa
aamupala Wanaka-järven kahvilassa. Tilasin itselleni aamiaisburriton ja
Brunette-Heidi valitsi itselleen herkullisimman musli-annoksen, mitä olemme
kumpikaan koskaan nähneet. Tietysti aamiainen sisälsi myös chai latte-teetä,
mutta se nyt kuuluu jo automaattisesti aamupalaamme tällä matkalla!
Matka
jatkui jälleen hilpeissä tunnelmissa bussikuskimme jututtaessa ja naurattaessa
meitä matkalaisia! Hän oli laatinut meille myös matkaan sopivan soittolistan,
joka sisälsi toinen toisiaan hassumpia ja hullunkurisempia kappaleita. Yhdessä
kappaleessa eräs kitaraa soittava jenkkilaulaja luetteli nopeaan tahtiin eri
maita ja jokaisen matkalaisen oli huudettava ”hep” kuullessaan oman maansa
mainittavan kappaleessa. Maita lueteltiin kuitenkin sellaisella vauhdilla,
etteivät kaikki ehtineet reagoida niihin.
Bussikuskissa tämä tilanne aiheutti erityistä hilpeyttä. Hänestä oli
nimittäin huvittavaa huomata, etteivät kaikki matkalaiset tunnistaneet omaa
maataan kappaleesta (tai toisin sanoen ehtineet kuulemaan sitä kappaleesta!).
Aina välillä hän antoi meille myös sivistyksellisiä tietoiskuja ja kertoi mm.
Slump-nimisistä eläimistä, joista varoitettiin useasti tien vieressä
sijaitsevilla liikennemerkeillä. Nämä Slumpsit ovat kuulemma opossumin ja
wombatin väliltä ja niiden silmien sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan. Ne
ovat lisäksi rauhoitettuja eläimiä ja tulevat pesistään ulos yöaikaan.
Matkamme aikana meillä on ollut kisa siitä,
kuka saisi otettua kuvan tästä mystisestä Slump-eläimestä! Tämän matkamme
aikana oli tarkoitus julistaa voittaja, mutta odotettavasti kukaan ei ollut
liikkunut yöaikaan saadakseen napattua tätä voitokasta kuvaa. Hetken päästä
bussikuski nosti bussin etuikkunalta ylös pehmolelun ja kohdisti sen meihin
matkalaisiin. Koko bussipoppoo yhtyi kuuluvaan nauruun. Pehmolelun mahassa
nimittäin luki ” I’m a slump”. Voitto olisi siis tullut, jos olisi ottanut
kuvan pehmolelusta, mutta tietysti kukaan ei ollut sitä huomannut! Kaikki
olimme siis vaanineet pelkästään oikeaa slumpsia!
Seuraava
pysähdyksen arvoinen paikka oli Thunder Creek-falls! Pysäytimme bussimme tien
reunaan ja lähdimme kävelemään kohti putouksia. Bussista ulos astuttuamme
tunsimme yhtäkkiä voimakkaan tuulen tulevan meitä kohti ja ylittäessämme tietä
tuntui, kuin tuuli olisi temmannut minut mukaansa! En muista pitkään aikaan
olleen niin voimakasta tuulta missään! Onnistuimme kuitenkin taistelemaan
tuulta vastaan ja pääsimme vihdoin putouksille asti! Näkymä oli kuitenkin
kaiken sen työn arvoinen! Olimme ehtineet nähdä Uuden Seelannin matkan aikana
useita eri putouksia, mutta nämä putoukset erottuivat edukseen hyvin
erityisellä tavalla! Nimittäin putouksien päälle heijastui voimakkain värein
loistava sateenkaari. Emme pystyneet aluksi edes ottamaan kuvia, vaan
tuijotimme vain edessä olevaa uskomatonta ilmiötä. Pitkän ihastelun jälkeen
lähdimme takaisin bussille tuulen saattamana.
Saavuimme
Wanakaan iltapäivällä ja veimme rinkkamme uuteen backpacker-hostelliin.
Valitettavasti meitä odotti paikan päällä jälleen kylmä huone. Tuntuu, että
mitä etelämpään siirrymme, sitä koleimmiksi huoneemme muuttuu. Menin kuitenkin
hetken päästä kysymään hotellin virkailijalta saisinko ylimääräisen patterin
huoneeseemme. Virkailija yritti tarjota ylimääräisiä peittoja, mutta laitoin
tiukasti vastaan ja vaadin ainoastaan lämpöpatteria. Kehotukseni tuntui
toimivan sillä virkailija lähti hakemaan patteria välittömästi takahuoneesta.
Laitoin patterit huutamaan huoneeseemme ja siirryin hostellin oleskelutilaan
päivittämään blogia takkatulen läheisyyteen. Brunette-Heidi halusi lähteä
muutaman bussiryhmäläisemme kanssa viettämään iltaa, joten jäin kirjoittelemaan
rauhassa hostelliimme. ”Matkahuoltajaisämme” Gabriel tuli välillä juttelemaan
kanssani ja pitämään seuraa Brunette-Heidin ollessa ulkona.
Porukka
palasi hostellille kuitenkin takaisin jo pian ja jatkoimme rentoa jutustelua
yhdessä oleiluhuoneessa. Porukasta yksi oli Irlannin pohjoisosista, joissa
puhutaan hyvin vaikeaselkoista englantia. Aluksi oli hyvin vaikea seurata tämän
miehen puhetta, mutta vähitellen aloimme ymmärtää häntä yhä paremmin. Hänen
britti tyttöystävänsä kertoi meille, että hänenkin oli aluksi vaikea ymmärtää
poikaystävänsä puhetta heidän seurustelusuhteensa alussa. Mutta tätäkin
haastavaa aksenttia oppii ymmärtämään puhumalla ja kuuntelemalla.. ;) Taas
olimme ylittäneet itsemme tässäkin suorituksessa! Go Heidis!!! ;)
*Blondi-Heidi*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti