Sunnuntai 01.07.2012 - Eteläsaari

Tänään meille molemmille selvisi mitä ”lautta” merkitsee uusi seelantilaisille. Meidän oli siis tarkoitus siirtyä etelä-saarelta pohjois-saarelle lautalla ja vaihtaa kuskia  satamaan saavuttuamme. Yhteiskuljetus lautalle lähti kello kuusi hostellimme edestä, joten seisoimme Brunette-Heidin kanssa jälleen kerran silmät ristissä pysäkillä rinkkojen ja kassiemme kanssa. Pian paikalle saapui myös muita matkalaisia bussistamme, joten saimme pidettyä itsemme hereillä pitäen yllä small talkia heidän kanssaan. Matka lautalle ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia eli juuri sen verran, että ehdimme juuri päästä unen päästä kiinni lämpimässä bussissa.  Yhtäkkiä kuski pysäytti autonsa suuren risteilyaluksen eteen ja ihmettelimme Brunette-Heidin kanssa kun kaikki ryhtyivät poistumaan ulos samanaikaisesti.  Silloin tiedostimme, että olimme todella matkaamassa tuolla edessämme olevalla lautalla pohjois-saarelle! Laivaan astuttuamme koimme todellisen dejavu-tunteen, joka vei meidät hetkellisesti Turun satamaan.  Tuntui nimittäin kuin olisimme olleet Silja Linen risteilyaluksessa suuntaamassa kohti Ruotsia! Laivan sisustus muistutti pelottavankin paljon Siljaa, vain nolot risteilyvisat puuttuivat tämän paatin ohjelmistosta. Oli selvää, että halusimme Blondi-Heidin kanssa univeloista johtuen päästä nukkumaan seuraavaksi kahdeksi tunniksi eli hakeuduimme välittömästi sohville istumaan. Matkaa oli edessä neljä tuntia eli pääsimme ottamaan oikein makoisat unet matkan alussa. Lautan kulkiessa kohti pohjois-saarta nämä maailmanmatkaajat eivät tienneet mistään ympärillään vaan nukkuivat rinkkoihinsa nojaten.. Blondi-Heidi heräsi ennen matkan puoliväliä kirjoittamaan ajatuksiaan ylös ja päivittämään blogia. Itse seurasin perässä hieman myöhemmin ja jatkoin oman blogi-tekstin kirjoittamista. Välillä kävimme hakemassa Chai-Latte teet kulman takana olevasta kahvilasta. (Olen muuten saanut Brunette-Heidin juomaan tätä lempi teetäni maailmanympärysmatkallamme ja se kuuluukin jo meidän molempien jokapäiväiselle aamupalalistalle! ;) ) Huomaamattamme lautta vihelsikin jo kovaa merkiksi siitä, että olimme saapuneet perille ja suuntasimme Brunette-Heidin kanssa kannelle odottamaan pian alkavaa seikkailua uudella saarella Oli kieltämättä kutkuttava tunne astua uudelle maaperälle ja aloittaa virallisesti Uuden Seelannin matkamme toinen osa. Terminaalin ulkopuolella oli nuori mies soittamassa kitaralla leppoisia lauluja kitaralla, joita hän säesti laulullaan. Laivan ympärillä kohosivat ylväät vuoristot ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mitä muuta reppureissaaja voi enää tällaisessa tilanteessa toivoakaan? Brunette-Heidi jäi odottamaan terminaaliin rinkkojamme sillä aikaa kun kävin etsimässä seuraavan Magic-bussimme. Näin jo kaukaa terminaalin parkkipaikoille parkkeeratun suuren bussin, jonka kyljessä komeili suurin kirjaimin tuttu matkayhtiömme nimi. Hymy levisi kasvoille heti, kun huomasin, että olimme vihdoin saaneet kunnon kokoisen bussin eikä meidän tarvitsisi enää arpoa joukostamme väkeä jäämään pois kyydistä!  Minua oli vastassa iloisen näköinen nuori mies, jota luulin aluksi meidän uudeksi kuskiksi. Hän sai siitä hyvät naurut ja kertoi olevansa Irlannista. Kävin jättämässä osan tavaroistamme bussiin ja lähdin hakemaan Brunette-Heidiä terminaalista. Rinkkamme tulivat onneksi vauhdilla ja pääsimme asettumaan kodiksi uuteen bussiimme. Bussille saavuttuamme näimme kipparihattuun ja värikkäisiin keltaisiin aurinkolaseihin pukeutuneen rempseän miehen ottamassa bussiin nousevien matkalaisten nimiä ylös bussin etuosassa. Jokaisen uuden henkilön kohdalla hän kysyi mistä kukin oli kotoisin ja heitti siihen jatkoksi jotain hauskaa, joka sai koko bussin hykertelemään naurusta. Vihdoin tuli meidän suomineitojen vuoro ja Brunette-Heidi esitteli itsensä reippaasti. Lisäsin siihen heti perään oman nimeni ja selvennykseksi kerroin, että kuljemme nimillä ”Heidi number # 1 and Heidi number # 2”. (Numeroista huolimatta olemme Brunette-Heidin kanssa kuitenkin tasaveroisia ;) )Bussikuskimme repesi vuorostaan nauruun ja totesi huvittuneena, ettei kukaan hänen bussissaan ole saanut koskaan aikaisemmin näin nopeasti lempinimiä! Oli siis selvää kaikille heti alusta ketkä nämä kaksi Heidiä olivat ja saimme siitä hetkestä lähtien olla kuskimme silmätikkuina sekä vitsien kohteena! Tästä oli siis hyvä aloittaa uutta matkaa… Aloitimme matkamme Nelsoniin käymällä kuskimme kanssa aluksi läpi matkamme kulkua ja keskustelemalla matkan varrella tulevista eri aktiviteettimahdollisuuksista. Matkaa oli edessä reilu neljä tuntia, jotka sujuivat oikein mukavasti puheliaan ja huumorintajuisen kuskimme ansiosta. Bussissa ei päässyt kenenkään hymy hyytymään kuskin juttuja kuunnellessa! Ja perinteiseen tapaan saimme jälleen kuulla kuskiltamme kaikki huonot puolet australialaisista ja nauraa heidän kustannuksellaan. Naurun lomassa saimme tietysti myös ihastella entistä kauniimpia maisemia bussin ikkunasta. En yhtään ihmettele, että Uudesta Seelannista puhutaan usein ”maailmana pienoiskoossa”. Hilpeyttä meissä aiheutti myös teiden varsilla näkyvät liikennemerkit, kuten ”Foggy? Slow down!” ja kolmio, jossa luki ”Give way”. Jokaisessa vastaantulevassa liikennemerkissä tuntui lukevan mitä se tarkoittaa ja mitä kuskin tulee sen tähden tehdä, välillä jopa erillisellä kuvalla varustettuna. Eikö näitä asioita opeteta autokoulussa mietimme Brunette-Heidin kanssa. Matkalla Nelsoniin pysähdyimme eräällä kartanolla, jossa oli mahdollisuus nauttia lounasta upealla näköalaterassilla sekä osallistua viinien maistamiseen. Brunette-Heidi osallistui tähän aktiviteettiin, jonka jälkeen teimme tuttavuutta kahteen bussimme tytöistä Jennyyn Hollannista ja Akuun Intiasta. Tytöt olivat opiskelemassa Aucklandissa ja olivat lähteneet pidemmälle lomareissulle etelä-saarelle.  Oli mukava tunne alkaa vähitellen tutustumaan bussimme väkeen ja toivoimme tietysti Brunette-Heidin kanssa, että tuntisimme lähes jokaisen bussistamme matkamme lopussa. Onhan tämä Magic-matka kuitenkin samalla myös hyvin sosiaalinen ympäristö ja erinomainen tilaisuus verkostoitua muiden ulkomaalaisten kanssa.. ;) Nelsoniin saavuttuamme kävimme kirjautumassa sisään hostelliimme, joka oli muuten ensimmäisiä Backpacker-hostelleja Uudessa Seelannissa ja äänestetty useasti maan parhaimmaksi majapaikaksi! Receptionista saimme mukaamme ilmaiset nuudelipussit sekä ilmaisen inernetin tunniksi. Lisäksi meille kerrottiin, että hostellista löytyisi ulkosauna, uima-allas ja lämmitetty poreamme! Meitä onnisti myös huoneen suhteen, nimittäin saimme jakaa sen Akun ja Jennyn kanssa, niiden tyttöjen, joihin olimme tutustuneet matkan aikana. Olimme kaikki tytöt intoa täynnä ja halusimme lähteä saman tien tutkimaan uutta lähiöaluettamme! Bussikuskimme oli suositellut käymään Uuden Seelannin keskipisteessä, joka sijaitsi lähellä olevan korkean kukkulan päällä. Sieltä kuulemma näkisi parhaiten auringonlaskun ja sitä emme toki halunneet ohittaa täällä ollessamme! Lähdimme kävelemään sinne yhdessä Jennyn ja Akun kanssa, mutta kukkulan juurelle tullessamme huomasimme muidenkin tuntemiemme bussimatkaajien lähdettyä samalle näköalapaikalle. Matkaa kukkulan huipulle oli reilu puoli tuntia ja voin sanoa, että matka sinne oli fyysisesti erittäin haastava! Brunette-Heidi päätti ottaa kunnolla kuntoilun puolesta ja kipitti reippaasti ohitseni ja jatkoin matkaa Akun ja Jennyn kanssa. Tytöt luovuttivat kuitenkin jo puolessa välissä kiipeämistä ja jatkoin loppumatkan yhdessä erään brasilialaisen tytön kanssa. Brunette-Heidi oli jo kovaa vauhtia ottamassa maisemakuvia meidän vihdoin saavuttua päämääräämme. Aurinko värjäsi maisemat kauniin purppuraksi ja keltaiseksi, joita ihastelimme kaikki matkalaiset yhdessä korkealta pilvien korkeudelta. Lähtiessämme laskeutumaan alas kukkulaa oli jo pimeä, joten otimme taskulampun esille ja toivoimme muistavamme oikean reitin alas, sillä haarautuvia pikkupolkuja oli paljon reitillämme. Yhdessä löysimme kuitenkin takaisin lähtöpisteeseen! Näköalapaikalle kiipeäminen oli vienyt meiltä paljon energiaa, joten ajattelimme käydä matkan varrella sijaitsevalla supermarketilla ja kokata yhdessä myöhemmin illallista hostellin keittiössä. Nelssonin keskustassa eteemme käveli yllättäen erityisen viihtyisän näköinen intialainen ravintola, joka kutsui jo pelkällä ruokalistallaan meitä syömään sisään. Intialaisella tytöllä, Akulla oli selvästi kaikkein vaikeinta vastustaa kiusausta, koska hän rakasti oman maansa ruokaa niin valtavasti. Sovimme kuitenkin, että tulisimme huomenna samaan aikaan illalla syömään ravintolaan, viimeisen illan kunniaksi. Hostellilla vietimme oikein leppoisan ja rentouttavan illan laittamalla ruokaa yhdessä muiden matkalaisten kanssa ja tutustumalla ruuanlaiton lomassa uusiin ihmisiin. Keittiö oli suuri ja sieltä löytyi kaikki tarvitsemamme ruuanlaittovälineet ja mausteet yms. Totesimme Brunette-Heidin kanssa, että oli aivan ihanaa saada syödä pitkästä aikaa omatekemää ruokaa! Valmistamamme menu sisälsi paistettuja vihanneksia ja sieniä sekä kananfilettä chili-kastikkeella sekä nuudeleita. Saatuamme vatsamme täyteen herkullisesta kotiruuasta päätimme Brunette-Heidin kanssa siirtyä sulattelemaan ruokaamme hostellin poreammeeseen. Siellä saimme seuraksemme monikulttuurista porukkaa nimittäin samassa ammeessa istui amerikkalainen, hollantilainen sekä kaksi ruotsalaista (oliko tätä edes pakko kirjoittaa ylös?!.) Keskustelu kävi kiivaana koko tunnin, mitä siellä istuimme Brunette-Heidin kanssa. Jokainen kertoi vuorollaan (ja ehkä välillä vähän toisen puheen päällekin..) kokemuksiaan maailmalta ja esitteli itsensä. Rakkaat naapurimme, kaksi ruotsalaispoikaa pysyttelivät aluksi taka-alalla, mutta hetken päästä toinen heistä rohkaistui kysymään meiltä ymmärsimmekö ruotisa (siis mitäh?! Ymmärsivätkö he suomea??) Kun kerroimme amerikkalaiselle miehelle saunakulttuuristamme, toinen ruotsalaisista naurahti siihen ja sukelsi saman tien poreisiin. (tyypillistä ruotsalaista röyhkeyttä!). Lähtiessämme lopulta ammeesta pois toinen ruotsalaisista huudahti peräämme, että ”sauna on muuten sitten ruotsalainen keksintö!”. Pudistelimme päätämme ja nauroimme lakkaamatta Brunette-Heidin kanssa. Kyllä ne sitten osaavat aina näpäyttää joka paikassa, jopa täällä maailman toisella puolella! Loppuilta meni tuttuun tapaan skypettäessä rakkaittemme kanssa Suomesta ja nauttien Sri Lankalaista teetä (joka on muuten meidän molempien suosikki tällä hetkellä!!). Kaiken kaikkiaan ihana ilta!

lauttamatkalla maisemia

blogia kirjoittelemassa

viinin maistelu

yhteinen huone tyttöjen kanssa :))

Nelsonissa, matkalla Uuden-Seelannin keskipisteeseen

näköala ylhäältä Uuden-Seelannin keskipisteestä auringon laskussa

virallinen keskipiste

Blondi-Heidi

Brunette-Heidi

matkalla hostellille ruokakassien kanssa, oli jo aivan pimeää

päivällisostoksemme

Blondi-Heidi innostui laittamaan ruokaa

Illalla päiviteltiin taas blogia musiikin soidessa taustalla

Aku ja huoneemme

tunnelma oli kodikasta. taas se tyttö kirjoittaa  ja minä salakuvaan ;)

"lauttamme"

väsynyt Blondi-Heidi

väsynyt Brunette-Heidi

odotusaulamme

mihinkäs sitä lähdettäisiin seuraavaksi??

Eteläsaarella ollaan :)

ollaanko me lentokentällä?!

ensiaskeleet eteläsaarella

uusi kuskimme Soap (se todella on saippua?)

Blondi-Heidi kävi kysymässä aikatauluja

Keskipisteessä, hauskaa oli! :)

Kokkauksemme tulos :) huomaa Marimekon lasi!!

lampaita täällä riittää!!!

Blondi-Heidi ja takana näkyvä "matkahuoltaja isämme" :)

viime vuoden metsäpalon jälkiä

varoituskylttejä riitää kaikesta mahdollisesta

emme kyllä kumpikaan ajaisi 100 kilometriä tunnissa tuolla tiellä!

Osta 9 kahvia, niin saat yhden kaupanpäälle. Hyvä tarjous ;)

Brunette-Heidi teki herkullista sieni-sipuli-kasvispataa itselleen

kotiruokaa! namskis :)

Jennie kokkaa vieressä omia keitoksiaan

brasialainen ystävämme

brasialainen ystävämme

yhdessä nauttimassa vamistamaamme ruokaa :)

·         *Blondi-Heidi*