”Menisitkö
Egyptiin, muttet näkisi Gizan pyramideja, entäpä Sydneyhyn, muttet näkisi
oopperataloa? Tai Roomaan ja sivuuttaisit Pisan kaltevan tornin?” Näillä
esimerkeillä kuskimme Soap kuvaili edellisenä päivänä tilannetta, jos tulisimme
Uuteen Seelantiin emmekä näkisi Milford Soundia. Olimme suunnitelleet kuitenkin
Brunette-Heidin kanssa kyseistä matkaa jo ennen maailmanympärysmatkan
aloittamista eli laitoimme nimemme listaan heti ensimmäisinä. Matkan hinta oli
93 euroa ja se sisälsi bussikuljetuksen Milford Soundiin ja takaisin
Queenstowniin sekä opastetun laivamatkan paikan päällä. Milford Soundista mainittakoon
sen verran, että se tunnetaan maailman kahdeksantena ihmeenä ja paikka on
kuvatuimpia maisemia Uudessa Seelannissa. Milford Sound on kaunis vuono
Eteläsaaren länsirannikolla, jota pääsee ihastelemaan risteilijäaluksesta
käsin. Milford Sound on kylänä hyvin pieni sisältäen ainoastaan muutaman
majapaikan, ravintola-baarin sekä sataman, josta risteilyt päivittäin lähtevät.
Lähdimme
tälle ikimuistoiselle nähtävyysmatkalle klo 6.30 aamulla hostelimme
lähettyvillä olevan matkatoimiston edustalta. Olimme paikan päällä jo hyvissä
ajoin 6.15 ja yritimme koputella toimiston oven toisella puolella olevalle
työntekijälle. Olisi ollut ihana päästä lämmittelemään pakkasesta sisälle
lämpimään (tiedän, emme ole tavallisia sisukkailta suomalaisia kylmyyden suhteen),
mutta hän näytti meille tylysti kymmentä minuuttia. Juoksimme kadun toisella
puolella sijaitsevalle McDonaldsille, mutta sielläkin työntekijät kertoivat
avaavansa vasta viidentoista minuutin päästä. Heidän ilmeestään näki pientä
sääliä meitä palelevia Heidejä kohtaan, mutta yleiset aikataulusäännöt menivät
kuitenkin tässäkin tilanteessa edellemme.
Pidimme
itsemme liikkeessä ja pääsimme vihdoin pitkän kymmenen minuutin päästä
toimistoon sisään. Ovesta käveli pian sisään myös neljä tuttuamme Magic-bussistamme!
He toivat mukanaan uskomattoman ihanan tuoreen leivän tuoksun, jota meistä
Heideistä ei kumpikaan pystynyt vastustamaan. He olivat poikenneet kulman
takana sijaitsevassa leipomossa ja ostaneet aamupalaa matkaa varten. Meillä oli
vajaa kymmenen minuuttia aikaa bussin lähtöön eli olimme siinä samassa ulkona
Brunette-Heidin kanssa ja kipitimme leipomoon niin nopeasti kuin jaloista
pääsimme (olihan tätä pikakävelyä ehditty jo treenaamaan matkamme aikana!).
Valitsimme tiskiltä vasta valmistetut täytetyt leivät Chai latteja unohtamatta
ja juoksimme takaisin bussillemme. Meitä oli siellä vastaanottamassa hieman
tyypillistä merimiestä muistuttava viiksikäs herrasmies. Perinteinen
esittäytymisemme as ”two Heidis” sai leveän hymyn tämänkin miehen kasvoille ja
saimme aloittaa uutta matkaamme jälleen bussin tunnetuimpina matkalaisina.. ;)
Olimme
valvoneet edellisenä iltana bussiporukkamme kanssa hieman myöhempään eli
ensimmäiset kaksi tuntia nukuimme oikein mukavasti lämpimillä bussin penkeillä.
Ulkona oli vielä pimeää lähtiessämme matkaan parkkipaikalta eli emme onneksi
jääneet mistään jälkeen nukkumisemme aikana. Pysähdyimme aamupalle pieneen
kylään puolessa välissä matkaamme ja saimme kuskiltamme ruhtinaalliset 30
minuuttia aikaa syömiseen. Bussikuskimme muistutti selkeästi meitä rest
stopille saavuttuammr, että jättäisi taakseen kaikki myöhässä tulevat
matkalaiset. Huolehdimme siis Brunette-Heidin kanss siitä, että olisimme
viimeistään viittä minuuttia vaille lähtöajan nousemassa bussiin sisään. Kävely
tai liftaaminen Milford Soundiin ei tässä kohtaa kuulostanut erityisen
houkuttelevalta vaihtoehdolta!
Ehdimme
onneksi kaikki kyytiin mukaan ja jatkoimme kylläisinä matkaamme eteenpäin.
Tässä vaiheessa ajoamme bussikuskimme innostui avaamaan kunnolla suunsa ja ryhtyi
valistamaan meitä talven tuomista haitoista liikenteelle. Musta jää tuntui
olevan hänen kestosuosikkiaiheensa ja siitä hänellä riitti juteltavaa pitkin
matkaa. Me suomalaistytöt katsoimme toisiimme hölmistyneenä näiden
keskusteluiden aikana, sillä olihan nämä jo melko tuttuja asioita meille jään
ja lumen kansalaisille! :D
Ennen
Milford Soundiin saapumista otimme kuvia eräällä vuorten ympäröimällä
maisemapaikalla ja ihmettelimme porukalla kenkiemme alla narskuvaa lunta! (Me
suomalaistytöt päätimme tällä kertaa ihmetellä maisemia bussin ikkunasta!).
Viimeisellä pysähdyspaikalla ennen Milfordia kuvasimme vielä kesyn tuntuista
vuoristopapukaijaa, joka oli meille kaikille matkalaisille ennennäkemätön
tuttavuus! Oli hämmästyttävää ajatella, että tällaiset lintulajit todella
viihtyvät kaiken sen lumen ja kylmyyden keskellä! Kovin tyytyväiseltä
lintututtavuutemme tuntui kuitenkin vaikuttavan olosuhteisiinsa..
Saapuminen
Milford Soundin satamaan yllätti meidät kaikki upeilla maisemillaan ja
bussikuskimmekin kertoi nauttivansa edessä avautuvasta maisemasta aina yhä
uudelleen! Astuimme pieneen risteilijäalukseen, joka lähti lähes välittömästi
kuljettamaan meitä kirkkaita vesiä pitkin kohti Milford Soundin vuonoa.
Matkustusväki siirtyi pian satamasta lähtemisemme jälkeen ulos kannelle, sillä
ympärillämme oli sen verran paljon nähtävää, etteivät kaikki kohteet olisi
päässeet oikeuksiinsa laivan sisältä päin katsottuna. Ihastelimme mm. komeita
ja jylhiä vuorenrinteitä, lukuisia vesiputouksia, rannalla paistattelevia hylkeitä
sekä Milford Soundin vuonoa, joista tunnetuin on nimeltään Mitre Peak. Välillä
risteilijäaluksemme ajoi laivan aivan vesiputouksen tuntumaan, jolloin saimme
ikuistettua parhaimmat maisemakuvat sekä nautittua lähempää putouksen päälle
heijastuvasta sateenkaaresta. Olemme Brunette-Heidin kanssa saaneet ihastella
matkamme aikana lukuisista sateenkaarista, mikä on ollut yksi kauneimmista
luonnon ihmeistä koko reissullamme. Jokainen kerta on ollut kuitenkin yhtä
erityinen!!
Risteilymme
aikana söimme ostamiamme eväitä aluksen sisätiloissa sekä vaihdoimme
matkakuulumisia muiden bussimatkalaistemme kanssa. Iloinen puheensorina jatkui
koko matkan ajan ja innostuimme aina välillä ottamaan yhteiskuvia laivan
kannella! Meille molemmille Heideistä on ollut erityisen ihana kokemus tutustua
näin mukavaan porukkaan ja oppia tuntemaan heitä paremmin matkan aikana! ..Ja
kaikkia meitä on tietysti yhdistänyt myös erityinen harrastus –matkustus
maailmalla, mikä on tehnyt tutustumisesta hyvin helppoa ja luontevaa!
Paluumatkalla
kävimme läpi ottamiamme postikorttimaisemakuvia kameroistamme ja katsoimme
bussikuskin suositteleman elokuvan nimeltä ”The World’s fastest Indian”(2005).
Hän koki suurta ylpeyttä saadessaan kertoa meille, että elokuvassa vieraili
paljon Uusi seelantilaisia näyttelijöitä, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää..
;)
12 tunnin
matkapäivä oli onnellisesti ohi ja siirryimme Queenstowniin saavuttuamme
viettämään viimeistä iltaa ravintolaan bussimatkaajiemme kanssa! Onneksi meillä
on kaikki ne muistot yhdessä vietetyistä hetkistä.. sekä Facebook, jonka
ansioista pysymme jatkossakin yhdessä J
*Blondi-Heidi*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti